Sateen yllättämänä

Koitin tänään pyöräillä ohjelmoimani n. 65 km lenkin, jossa olisin ensin ajanut Maskuun, minkä jälkeen olisin suunnannut Paattisiin mutta Maskun kohdalla iski sade ylleni ja päätin kääntyä kotia kohti Vahdontien ja Inkistentien risteyksessä. Tätä ennen olin ajanut varsin huonoa tietä, mikä ei etenkään sateella auttanut pyörän siistinä pitämisessä. En halunnut enää enempää kuraa rattaisiin, joten suuntasin mieluummin kotiin. Sen verran halusin kotimatkalla huvitella, että kokeilin Garminin navigointitoimintoja antamalla sen hakea reitin kotiin. En aivan päässyt selville millaisia aivotuksia se käytti, sillä välillä reitti tuntui ohjautuvan mielenkiintoisiin kohteisiin. Usein se osui kyllä reitille, jonka olisin itsekin valinnut. Reitti sinällään oli tuttu mutta tällaisia konsteja kannattaakin ensin testata kotipuolessa. Joskus pitää kokeilla millaisia reittejä navigaattori ohjaisi kulkemaan. Huomenna odottaakin sitten pyörän perinpohjainen pesu.

Kauden ensimmäinen satanen

Ajokauden ensimmäinen satanen rikottu! Tänään oli sellainen olotila, että pitäisi ajaa satanen rikki. Niinpä sitten päättäväisesti ajoin. Tällaisia pidempiä reissuja helpottaa se, jos valitsee reitin, missä on pakko palata omia jälkiään takaisin, koska ei ole muuta keinoa. Niinpä päätin pyöräillä Hankassa sijaitsevalle laivalaiturille. Se on Rymättylästä etelään. Yllätyksekseni sinne päästäkseni minun oli ylitettävä salmi lautalla. Valitettavasti laitoin lautalle päästyäni Garminin pauselle ja tajusin tapahtuneen vasta päätepisteessä, 5.4 km päässä. Ylitettyäni salmen uudestaan oli minun noustava varsin jyrkkää, n. 7% mäkeä ylös. Se ei osoittautunutkaan miksikään vuoristoetapiksi, mutta en siltikään tuntenut itseäni Contadoriksi.

Toisen kerran pienellä huilitauolla unohdin taas käynnistää ajanoton ja näin menetin 0.8 km laskurista. Kyse ei tietenkään ollut mistään isoista luvuista mutta harmitti kuitenkin sen verran, että päätin rikkoa satasen mittarillakin ja ajaa pidemmän reitin Raision kautta takaisin. Kun mittari ei edelleenkään näyttänyt pyöreitä lukuja, vedin vielä pari sakkokierrosta kotikulmilla.

Matkan aikana söin kaksi energiapatukkaa ja yhden geelipussin. Täytyy sanoa, että melkein olisi voinut olla lisääkin mukana. Lisäenergia tuntui nopeasti ja tulin todistaneeksi kyllä itselleni, että noita kannattaa ottaa mukaan. Olin myös sekoittanut laimeaa urheilujuomaa, joka varmasti toimi, sillä mitään kramppeja ei esiintynyt. Sen sijaan oikean jalan varpaat puutuvat edelleen uudesta kengästä huolimatta. Kyse ei siis ole varmaan kengästä vaan syytä pitää etsiä sen ja kypärän välistä.

Sinne välille sattuivat myös muut ikävämmät fyysiset oireilut, kuten matkan loppupuolella alkanut oikean polven kipuilu. Aina kun nousin putkelle polkemaan, kipu polvessa yltyi. Samasta kärsin viimekin vuonna ja se tuntuu alkavan aina kun lähestytään sataa kilometriä. Lisäksi niska tuntuu menneen hieman jumiin, mikä ei ole erityisen mukavaa. Toivottavasti kyse on vain treenin puutteesta, muuten joudun nostamaan tangon asentoa hieman ylemmäksi. Sillä sain viime vuonna Rocinanten ostettuani vastaavat kivut loppumaan.

On vaikea sanoa, oliko tämänkertainen retki turhan pitkä näin vähäisen treenin jälkeen. Luultavasti. Sinällään kunto olisi kestänyt muutaman kymmenen kilometriä lisää mutta polvi ja niska niskoittelivat siinä määrin, ettei lenkin pidentäminen enempää olisi ollut enää järkevää. Vauhtia oli ehkä liikaa mutta ilokseni energiaa oli riittävästi loppupuolellakin jättämään edellä ajaneen maantiepyöräilijän taakseni. Tosin on tunnustettava, että hänellä ei ollut lukkopolkimia ja pyöräkin oli varustettu ehkä työmatkoja varten mutta kuitenkin.

Sää oli viileä ja puolet matkasta vastatuulta mutta reissu oli kaiken kaikkiaan mukava. Harmillista vain, että jää mielenkiintoinen Italian ympäriajo näkemättä.

Piikkiö

Lauantaina päätin ajaa mielenkiintoisen näköisen pätkän Piikkiössä aikomuksenani kiertää lenkki Toivonlinnantietä pitkin ja päätyen Luodontietä takaisin Piikkiöön mutta Hirsundintielle saavuttuani tie muuttui niin huonoksi ja epämääräiseksi, että hetken ajan pähkäiltyäni päädyin palaamaan samaa tietä takaisin. Tämä oli varsin tylsä sattumus eikä ajomatkassa ollut enää sen ihmeellisempää. Garminin saatuani pienet seikkailut ovat alkaneet kiinnostaa enemmän kun ei tarvitse olla huolissaan eksymisistä. On tosin pakko sanoa, ettei navigaattoriinkaan voi luottaa, kuten tällä kertaa. Navigaattori ei kertonut kuinka huonoksi tie muuttui. Reittien suunnittelu ja siirtäminen navin muistiin on kuitenkin helppoa.

Ajopäivä oli ihan suotuisa auringon ollessa suurimmaksi osaksi piilossa. Pari sadepisaraa sain niskaani palatessani mutta sadetta ei kuitenkaan tullut.

Lenkki Ruissaloon

Torstainen lenkki oli lähinnä hiljaista pyörittelyä ajellessani veljeni kanssa Ruissalon päästä päähän. Kaunis sää oli omiaan pikku ajelulle.

Matkat pitenevät

Kevään pisin lenkki oli tämän päivän sana. Sääennusteet lupailivat sadetta ja taivas näyttikin siltä, että sen mahdollisuus oli olemassa. Päätin kuitenkin käyttää lämpimän ilman hyväkseni ja lähdin lenkille. Aikomus oli ajaa Rymättylään ja ehkä siitä eteenpäin tien 1890 loppuun asti mutta sillä suunnalla uhkaavat pilvet saivat minut jänistämään ja lähtemään vakioreitilleni Maskuun. Saapuessani Auranlaaksoon, päätin kuitenkin jatkaa Ohitustietä eteenpäin kunnes käännyin etelään ja päädyin Uudenmaantielle Kaarinaan. Sieltä sitten pujottelin kotiin.

Auranlaaksossa oli sen verran energiaa jäljellä ja mieli paloi muutamia kilometrejä lisää renkaiden alle, joten tutkailin Garminia ja katsoin, mikä reitti olisi mukava pieni lisä. Ilman navigaattorin avustusta tuskin olisin ollut yhtä seikkailunhaluinen. Erinomainen ajopäivä leudon itätuulen saattelemana.

Sekoilua Garminin kera

Hyvät säät sen kuin suosivat. Iltapäiväksi lupailtiin sadekuuroja, joten päätin hyödyntää kaunista ilmaa niin kauan kuin sitä riittäisi. Lenkkiä ennen kuitenkin pesin kunnolla molemmat pyöräni, peruskonkelini talven jäljiltä ja Rocinanten edellisten reissujen pölyistä. Oli suorastaan ilo katsella kiiltävän puhtaita kettinkejä, joiden tosin tiesin likaantuvat parin tunnin sisällä. Ei voi syödä kakkua ja säästää sitä, vai miten se sanottiinkaan?

Kengät tuntuivat aika tiukoilta jalkapohjasta mutta ajan kanssa ikävä tunne väheni. Toivottavasti se poistuu pian, sillä suunnitelmissa on piiiitkiä pyöräreissuja. Uudet kengät ja polkimet johtavat auttamatta siihen, että satulan korkeutta on säädettävä. Ikävä kyllä säätäessäni satulaa laitoin ajanmittauksen hetkeksi pois päältä ja sitä hetkeä kesti sitten 12 km matkan verran, eli se suora linja kartalla ei johdu siitä, että ET olisi liftannut kyytiin. Lähellä Merimaskua havaitsin tämän, mikä aiheutti muutaman ei niin korrektin ilmaisun. Olin tätä ennen tehnyt lenkin Kultarannan kautta sen sijaan, että olisin ajanut tavalliseen tapaan Rymättyläntietä koko matkan.

Vauhti oli ihan railakasta ja tuntuma miellyttävä. Olisin voinut vetää ylimääräisenkin tunnin. Pian paluuni jälkeen sadekuurot kuitenkin tulivat ylle. Pysyipä pyörä kuitenkin puhtaampana.

Uudet monot

Sain vihdoin ja viimein eilen hankituksi jalkaan sopivat maantiekengät. Jalkani on sen verran leveät, että yleisimmin tavattava merkki Shimano on aivan liian kapea niille. Nyt kuitenkin löysin Turun Linnankadulla, Myllysiltaa vastapäätä olevasta Nextbikesta oivat Mavicin Altium Xzelium -kengät, joiden kirkas keltaisuus taatusti näkyy kauas. Samalla myös jouduin ostamaan uudet lukkopolkimet. Edelliset kengät ja polkimet oli tehty maastopyörälle, joten muutos on melkoinen. Vanhojen poljinten irroitus osoittautui erittäin hankalaksi omassa eteisverstaassani, joten Nextbiken ystävällisellä avustuksella sain ne tänään irti.

Iloisen tapahtuman kunniaksi otin pienen harjoituslenkin ja kuten arvasin, polkimiin oli tosiaan totuttelemista. Ensi alkuun klossien saaminen polkimiin oli hankalaa mutta kun se onnistui, havaitsin ilokseni että jalat tosiaan kelluivat polkiessa. Kenkien hiilikuitupohja on jäykkä kuin mikä ja kengät ovat erittäin keveät. Jaloilla menee varmaan tovi, ennen kuin kengät alkavat istua parhaalla mahdollisella tavalla. Ihan heti en uskalla lähteä satasen lenkille.

Tosin eipä sellaiselle kyllä olisi tehnyt mielikään lähteä tänään, sen verran kovasti helle kävi voimille. Pitkän kylmän talven jälkeen tällaiseen ei osannut varautua. Noh, hyviä pyöräsäitä voi toivoa koko kesäksi. Ennen lenkille lähtöä katsoin Italian ympäriajon 7. etapin ja kontrasti siellä olevaan kurakeliin oli melkoinen. Loistava kilpailu kaikin puolin. Jännitys säilyi loppuun asti.

Leppoisten tuulten siivittämää pyöräilyä

Ensimmäinen todella lämmin pyöräilypäivä tänään - tai olisi eilenkin ollut mutta silloin pidin välipäivää, vaikka pakko tunnustaa, olisi kyllä tehnyt mieli ajaa. Kuitenkin varsinkin näin alkuun lienee hyvä pitää lepopäiviä ettei paikat ala hajoamaan heti alkuun. Itse asiassa oikean polven sisäreidessä on tuntunut ikävää puutumista. En ole vielä päässyt selville mistä se johtuu mutta toivon sen poistuvan hillityn treenaamisen edistyessä. Fillari-lehden foorumilla samanlaisesta vaivasta oli keskustelua mutta syitä voi tosiaan olla monia. Ainakin selityksiä oli.

Joka tapauksessa päätin lähteä vakioreitilleni Turku-Naantali-Masku-Raisio-Ravattula-Turku. Lämmin tuuli puhalsi kaakosta ja matkanteko oli monin paikoin erittäin sulavaa myötätuulen antaessa vauhtia. Jouduin kuitenkin ensialkuun palaamaan 2,5 km jälkeen hakemaan kotiin unohtuneet juomapullot. Ainoa asia, jota inhoan maantiepyöräilyssä on lähdön valmisteluun kuluttamani aika. On niin monta pientä juttua, jotka pitää muistaa ottaa mukaan. Nytkin täytin vesipullot mutta jätin ne sitten keittiön pöydälle. Halusin tehdä tänään niin pitkän matkan, että vesipullo oli pakko saada mukaan.

Matkalla tuli vastaan useampikin pyöräilijä ja monet vastasivat morjestukseen. Se on aina mukavaa. Ei maantiepyöräilijöitä teiden varrella niin usein kohtaa, etteikö tätä ystävällistä elettä viitsisi tehdä. Muutenkin tuli matkan varrella ajateltua paljon sitä, miten pienillä asioilla itse kukin voisi vaikuttaa ympäristönsä suhtautumiseen. Monin paikoin lietsotaan vihanpitoa autoilijoiden, jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden välille. Itse koitan muistuttaa itseäni, että suhtautumalla asiallisesti muihin voin pieniltä osin vaikuttaa heidän asennoitumiseensa pyöräilijöitä kohtaan. Samoilla teillä tässä joka tapauksessa joudutaan liikkumaan.

Pyrin tarkoituksellisesti pitämään sykkeen alhaisena ja keskittymään vain kevyeen polkemiseen. On pakko sanoa, että fiilis oli kyllä hyvä. Olisin voinut ajaa vieläkin hiljaisempaa. Viikonloppuna voisin koittaa pidempää reissua kuin nyt ajettu n. 60 km.

Garmin tuntuu aina aloittavan hieman väärästä paikkaa mutta tavoittaa oikean paikan pienen ajamisen jälkeen.

Mm. pyöräilyä sivuava mielenkiintoinen keskustelu on kuunneltavissa Yle Areenan kautta 8.7.2010 asti. Äänessä mm. muotoilija ja pyöräfriikki Joakim Uimonen.

Hirvensalon ympäri

Tänään oli varsin vilpoisa keli lähteä pyöräilemään, seikka, minkä havaitsin pikaisesti kotoa lähdettyäni. Lämpötila oli 8 °C ja tuuli kävi etelästä. Goren Windstopper-takki ei ollut yksinään riittävä pitämään ylävartaloa lämpimänä, joten minun piti kääntyä ja käydä pukemassa pitkähihainen tekninen paita alle. Sen jälkeen oli paikoin jopa kuuma mutta mieluummin kuitenkin niin.

Päätin käydä tekemässä kierroksen Hirvensalon ympäri. Olen ajanut useasti Kakskerran myötäpäivään mutta Hirvensalo on jäänyt kiertämättä. Ikävä kyllä Tammistontien ja Haarlantien risteyksen tienoilla tiellä oli työmaa, mikä sai minut pelkäämään rengasrikkoa; ohittamaankaan ei päässyt. Sen jälkeen tie oli auki ja niin myös kaikki estot nopeaan ajamiseen. Jossain vaiheessa huomasin heittäneeni romukoppaan ajatuksen matalalla sykkeellä ajamisesta. Noh, matka ei ollut pitkä, joten ajattelin antaa olla ja nauttia vain keuhkojen kiduttamisesta. Hirvensalon länsi ja luoteispuoli on varsin mäkistä, joten töitä sain tehdä ja pääsin myös päästelemään nopeita laskuja. Maksiminopeuskin oli jossain laskussa 51.5 km/h. Täällä lienee parhaimmat mahdollisuudet harjoitella mäkinousuja Turun lähialueella.

Seuraava matka on toivottavasti maltillisempi sykkeen osalta.

Peruspyöräilyä

Eilinen reissu oli lähinnä vain ajelua. Hetken näytti, että saisin sadepilvet niskaani mutta onnistuin väistämään moisen luonnonmullistuksen. Ravattulan K-Citymarketin ohi ajaessani havaitsin, että siellähän kokoontui torstain ryhmäajoon osallistujat. Teki mieleni liittyä seuraan mutta ajattelin säästää tämän ilon vähän myöhemmäksi kunnes kilometrejä on kertynyt hieman enemmän satulan alle.

Pientä epätarkkuutta Garminin reittipiirturissa matkan alkuvaiheessa.

Harjoitusreittien testailua

Tänäänkin oli niin sietämättömän kaunis keväinen sää, että oli pakko hypätä satulaan. Ohjelmoin GPSies.comin kautta reitin, jonka perusteella rakensin harjoituksen. En hyödyntänyt harjoitusmahdollisuuksia sen enempää vaan keskityin tekemään reitin, jota voisin seurata navigaattorilla. Koska eilinen reittikokeilu ei oikein onnistunut, kokeilin toista keinoa. Harjoitusreitti näyttää punaisella viivalla seurattavan reitin, joten eksyminen tieltä on mahdotonta. Tekemäni reitti kulki koukeroisesti pienempiä teitä ja toimi mainiosti. Reittihaku keskittyy tosin vain autoteihin, joten mikäli pyörätie erkanee autotiestä, valittaa Garmin menettäneensä reitin. 10 metriä taitaa olla suurpiirteinen raja, minkä perusteella navigaattori päättelee, että ollaan reitillä.

Muuten lenkki meni suht matalalla sykkeellä, mikä oli tietysti tarkoituskin. Ensi viikolla voisin kokeilla intervalliharjoituksia, jos vain löydän sopivan tienpätkän.

Reitinhaku hukassa

Olin aivan piripinnassa intoa ja energiaa halutessani testailla Garminia lisää, joten pitihän sitä päästä tänäänkin uudelle kierrokselle. Päätin testata Garminin navigointiominaisuuksia ja rakensin reitin käyttäen Bikemap.netin toimintoja. Bikemaphän on tarjonnut aikaisemmin käyttämäni ja hyvin toimineet kartat mutta tällä kertaa en kyllä pääse kehumaan. Tekemäni pieni reitti siirtyi kyllä helposti Garminin muistiin mutta kun yritin hyödyntää sitä navigoinnissa, ei siitä tullut oikein mitään. Ajoin muistin ja peruskartan varassa tuon suunnittelemani reitin mutta mielelläni olisin kyllä hyödyntänyt laitteen erikoisominaisuuksia.

Päivä oli kaunis mutta hyvin tuulinen ja kylmä. Onneksi varusteet olivat hyvät, joten tuulikaan ei päässyt puremaan luihin ja ytimiin. Ajoin suurimman osan reissusta matalalla sykkeellä, mikä olikin päämääräni. Suunnitelmani on ajaa pari viikkoa aika kevyttä lenkkiä peruskunnon kohottamiseksi ja aloittaa raskaammat harjoitukset sen jälkeen. Harmi vain, ettei Turun lähistöltä löydy mitään Puijon tapaista kurittajaa, jossa voisi treenata nousuja. Täällä nousut ovat pahimmillaankin aika lieviä. Niskassa huomaa kyllä madaltuneen ajoasennon tuoman kolotuksen. Pitääpä lisätä hartiatreenejä.

Löysin uuden reitinsuunnittelusivuston, GPSies.comin, joka tuntuu siirtävän reitit Garminiin varsin mallikkaasti ja näin sisällä testailtuna tuntuu reittikin löytyvän. Raportoin kokemuksista seuraavan reissun jälkeen.

Tässä tämänpäiväinen harjoitus:

Garminva vuoden ensimmäinen pyörälenkki

Tänään oli ensimmäinen kerta sitten viimeisimmän postauksen, että päätin valjastaa Rocinanten taas uudelle kaudelle. Olen odottanut jo useamman viikon kiihkeästi hetkeä, jolloin ulkona on riittävän hyvä sää ja tiet ovat puhtaat. Lisäksi olin päättänyt aloittaa tämänvuotisen pyöräilykauden toukokuun alusta, eli juuri nyt.

Käytin suuren osan talvesta aktiivisesti kuntosalilla käyden. Istumatyötä tekevänä keskityin enimmäkseen ylävartalon lihasten kunnossa pitämiseen mutta en suinkaan unohtanut jalkojakaan. Tein pitkiä sarjoja pienillä painoilla, jotta saisin kestävyysvoimaa. Nyt on sitten aika punnita tuliko punnerrettua turhaan. Tuskin harjoittelusta nyt ainakaan suurta haittaa ollut. Olen kuitenkin huomannut, että jos ei pyöräilykautena käy salilla treenaamassa etenkin syviä vatsa- ja selkälihaksia ja hartianseutua, on odotettavissa kipeitä pyöräretkiä.

En ole kuitenkaan ollut pyöräilynkään suhteen aivan toimeton, sillä tilasin himoitun Garmin Edge 705:sen syke- ja kampikierrosmittarilla varustettuna kun löysin sen hyvällä hinnalla. Ajattelin, että siitä olisi minulle iloa pyöräretkillä, jolloin voisin aivan huoletta harrastaa ajelua sinne minne huvittaa navigaattorin löytäessä minulle reitin kotiin. Lisäksi se tarjoaa edellistä Polaria runsaammat mahdollisuudet tarkkailla harjoituksia. Tänään oli laitteen koeajo ja täytyy sanoa, että olen siihen entistä enemmän ihastunut. Sen koko potentiaali on minulle vielä tuntematon mutta uskallan jo nyt sanoa, että siitä tulee olemaan minulle runsaasti iloa.

Tarkoitukseni oli ajaa kevyt reissu kevyellä sykkeellä ja lähinnä vain testata laitetta ja totutella taas ajamaan käyrätangolla. Totuttelua se kyllä hieman vaatikin, sillä talvi oli mennyt vanhan hypridin kanssa painiessa. Tanko tuntui oudolta ja käännökset leveiltä. Jopa vaihteiden vaihtaminen ja jarruttaminen oli tuntuman puolesta hakusessa. Kilometri kotiovelta ja tottumus alkoi palaamaan hermostoon. Koska ajaminen alkoi tuntua hetken lämmittelyn jälkeen nautinnolliselta, päätinkin pidentää matkaa ja ajoin Naantalia hipoen takaisin. Kevyellä sykkeellä ajaminen vain ei oikein mennyt aikomukseni mukaan. Huomasin sykkeen olevan liian korkea koko ajan. Johtuu varmasti talven aikana huonontuneesta aerobisesta kunnosta mutta lienee syytä pienentää vaihteita...

Voin jo heti tämän vuoden ensimmäisen postauksen kunniaksi ilmoittaa vakaana tavoitteenani olevan ajaa jossain heinäkuun puolella Turusta Helsinkiin. Olen hankkinut matkaa varten jo tankolaukun ja edellä mainitun Garminin. Toivottavasti säät sallivat runsaan harjoittelun ja lukuisat pitkät pyöräretket Turun lähistöllä.

Garmin näyttää mukavasti lenkin ja tarvittavat statistiikat. Aikaa matkaan meni n.5 min enemmän kuin mitä tilastot sanovat, sillä unohdin laittaa kellon käyntiin vasta pansiontiellä.

Edit. Jostain tyhmästä syystä Blogger ei näytä karttaa kokonaisuudessaan vaan tuolla tavalla. Jos jollain fiksummalla on vinkki siitä, mitä asialle voisi tehdä, niin kuulisin mielelläni.

Edit 2. Jostain tyhmästä syystä en ole terävin kynä penaalissa mitä tulee html-koodiin, joten kesti näinkin kauan, ennen kuin sain kartan näkymään.