Kuukauden saldo

Tänään oli luultavasti tämän kuun viimeinen lenkki takana. Edelliseen kirjoitukseen voin todellakin lisätä vain sen, että tämä oli ehdottomasti paras pyöräilykuukausi lyhyellä pyöräilijänurallani. Muutenkin pyöräily on tuntunut kauttaaltaan äärettömän kivalta. Monesti mieli tekisi vielä jatkaa mutta aikataulu sanoo, että on tehtävä sitä tahi tätä eikä ajelu ympäri Turkua ole enää suotavaa.

Tänään kuitenkin vähän hortoilin. Perusidea oli mielessä ja noudatinkin sitä pääpiirteissään mutta pari poikkeamaa oli tehtävä. Se jälkimmäinen oli päätös käydä vilkaisemassa Kupittaanpuistan velodromia. En ollut koskaan ollut siellä, joten tuumasin tekeväni pari kierrosta. Ne jäivät kuitenkin tekemättä, sillä velodromilla oli meneillään joku kisa. Seurasin sitä pari hetkeä mutta sitten päätinkin ajella taas kotiin. Ennen kotipihaa päätin vielä vetäistä yhden sakkokierroksen, jotta 80 km tulisi täyteen.

Tämän kuun saldo on siis 1149 km, mikä ei tosiaan ole hassumpi saldo. Aikaa pyöräillessä on mennyt n. 43 h, eli päivittäisen istumatyön lisäksi olen vielä istunut tässä kuussa työviikon verran satulassa. Paino on pudonnut kahden kuukauden aikana kaksi kiloa, mikä on tietysti aina positiivista.

Hyvä pyöräilykuukausi

Pyöräilin tänään päälle satasen lenkin, ensin kovassa vastatuulessa Naantalin kautta Mynämäen lähistölle, sieltä sitten myötätuulessa Raisioon ja Ohikulkutien kautta Kaarinaan, mistä lopulta kotiin. Alkupätkä oli puurtamista mutta Kustavintie on kyllä täyttä nautintoa ajaa myötätuulessa.

Havaitsin suureksi hämmästykseksi ja iloksi, että olen tähän päivään mennessä pyöräillyt reilusti enemmän (1701 km) kuin mitä viime vuonna olin blogin perustamisen aikoihin (1393 km), ja tässäkin kuussa (1068 km), mikä on erittäin hyvin minulta. En ole vielä aikaisemmin saanut ajokautena 3000 km rikki mutta nyt näyttää, että se voisi rikkoutua jo elokuussa. Ja kun ottaa huomioon, että viime vuonna lopetin ajamisen 13.10., jolloin mittari näytti 2423 km, niin näyttää aika hyvältä. Toivottavasti säät ovat hyvät, terveyttä riittää eikä pyöräkään ala temppuilemaan.

Oli muuten kauniita rypsipeltoja Asikaisissa. Kultainen meri loisti auringossa. Juuri tällaisten näkymien takia pyöräily pieksee muut urheilulajit.

Juhannuslenkki

Tänään oli sellainen kevyt lenkki, jonka jaksoi hivenen pidemmälle venyneen juhannusaattoillan jälkeisessä väsymyksessä tehdä. Tuuli oli navakkaa mutta reitti meni suurimmaksi osaksi siten, että se oli selän takana. Ohikulkutiellä tuli pätkä, jolloin sain nopeuden nousemaan varsin pienin ponnistuksin yli viiteenkymppiin, maksimin ollessa 56,6 km/h. Siitä hiljentäessä 35 km/h:kin tuntui matelulta.

Ikävä kyllä Haltin paita päällä sykemittari antoi taas aivan järjettömiä lukemia. Ei auttanut paidan ja mittarin kostuttaminenkaan. Ilmeisesti sellaisilla lenkeillä, joiden aikana haluaa pysyä kärryillä sykelukemistaan, on syytä pukea päälle toinen paita. Valitettavasti minulla on pyöräilypaitoja vain kaksi kappaletta, joten uudelle laadukkaalle paidalle olisi nyt tarvetta.

Pyöräilypäivä parhaimmillaan

Tänään oli juuri sellainen pyöräilysää, kuin suinkin voi olla parhaimmillaan. Tuuli oli leuto, sää lämmin ja aurinkoinen. Aloitin matkan kevyesti mutta lopetin nopeammalla temmolla. Etenkin Kustavintien pitkä suora tie suorastaan vaati jaloilta töitä.

Havaitsin myös vasemman ohjainkahvan valuneen selvästi alemmas, mistä saattaa johtua vasemman kyynärvarren lievä kipeytyminen. Ensi viikolla on tarkoitus vaihtaa tankonauhat, joten samalla kertaa tulee myös ratkaistua tämäkin ongelma.

Kakskerta vastapäivään

Päätin tänään ajaa vaihtelun vuoksi Kakskerran vastapäivään. Olin hieman yllättynyt, kuinka täysin uudelta reitti tuntui ja välistä mietin, olinko voinut mennä väärää reittiä, mikä käytännössä oli tietenkin mahdottomuus. Jotenkin odotin, että Kakskerran lenkin koilispään mäet olisivat kiperämmät näin päin kiertäen mutta osoittautuikin toisin päin.

Tajusin myös, että tänään Kakskerrassa järjestettiin triathlon-kisat, mistä johtuen pyöräilijöitäkin oli reilusti tavallista enemmän ja Kakskerta on kuitenkin varsin suosittu maantiepyöräilijöiden keskuudessa.

Havaitsin myös, että kuten viimekin kerralla pitäessäni Haltin pyöräilypaitaa, syke hyppäsi aivan järjettömiin korkeuksiin (236 b/m!!!). Tätä epäiltiin Fillari-foorumilla syyksi Garminin ongelmaan, ja aika vahvasti näyttää nyt siltä.

Palauttelua

Tänään päätin ajaa pienen palauttelulenkin. Kroppa oli selvästi väsynyt vaikka se ei jaloissa niin kauheasti tuntunutkaan. Pidin sykkeen alhaisena ja tyydyin vaan kevyesti pyörittelemään. Jyrkkälässä joku kaveri painoi kovaa vauhtia fitness-pyörällään edestä. Vaikka olisinkin halunnut hyökätä takaa-ajoon, en olisi kyllä jaksanut.

1st Century Fox

Eilen tein viimein sen, mikä oli yksi tämän kesän tavoitteistani. Vaikka perussuunnitelmani sunnuntaille oli ajaa yli 100 km ja reittikin oli suunniteltu 130 km matkalle, päätin ajaa 100 mailia eli Centuryn. Edellinen ennätysmatkani oli 154 km, mikä ei jäänyt kauas tästä.

Pakkasin tankolaukkuun evästä ja juomaa sekä kameran. Lähtö venähti kun jouduin arpomaan vaatetuksen kanssa. Sää oli aurinkoinen mutta etelätuuli oli varsin navakka eikä lämpötilakaan ollut kauhean lämmin. Lisähihat ja tuuliliivi olivat hyvä valinta. Otin matkan alkupään varsin kevyesti, tarkoituksenani säästellä voimia loppupuoliskoa varten. Saloon päin mennessä tuli vastaan yllätys, sillä silta oli poikki ennen Sauvontietä, joten jouduin palaamaan muutaman kilometrin takaisin ja kiertämään Paimion kautta. Paimiota ennen Garmin näytti, että joen yli menisi pieni tie, mutta se osoittautui vääräksi tiedoksi.

Ennen Saloa käännyin etelään ja lähdin kiertäen kohti Sauvoa. Jo pitkään ennen Sauvoa aloin havaita, että alkutankkaus oli jäänyt vähän heikonlaiseksi ja nälkä oli kova. Koska energiapatukoiden syöminen ei juuri houkutellut, pysähdyin Sauvossa ostamassa rullakebabin ja söin siitä puolet. Samalla kertaa sain myös vesivarantoja täydennetyksi. Loppu kebabista meni laukkuun matkaevääksi.

Sauvosta ajoin sitten virkistyneenä taas Paimion kautta ja suuntasin Kaarinaan. Kaarinassa käännyin pohjoiseen päästäkseni Ohikulkutiellä. Citymarketin kohdalla oli pakko pysähtyä hetkeksi levähtämään. Väsymys alkoi jo tuntua varsin konkreettisesti. Mittarin mukaan pitäisi vielä pyöräillä yli 30 km.

Jossain vaiheessa Ohikulkutietä pysähdyin hetken helpotukselle laittaen ajanoton katkolle. Ikävä kyllä vasta kolmen kilometrin päässä muistin laittaa sen päälle. En kuitenkaan tiennyt, kuinka pitkän matkan olin ajanut, joten jouduin arvailemaan todellista etäisyyttäni.

Naantalissa käännyin takaisin ja ajoin kotiseudulle. Väsymys tuntui kovasti mutta koska en muistanut mailin mittaa (arvelin sen olevan 1,64 km vaikka se olikin oikeasti 1,6). Näin ollen ajoin pari sakkokierrosta saadakseni varmasti riittävästi kilometrejä alle. Kotona mittasin oikean matkan olevan 169 km. Jos olisin tiennyt tämän, olisin kyllä ajanut vielä yhden kierroksen, jotta kauniin pyöreä lukema olisi ollut mittarissa.

Takavaihtaja aiheutti taas ongelmia, joiden arvelen jotenkin liittyvän tankolaukkuun ja siihen, miten se painaa vaihdevaijereita. Ainakin sama vika toistui viime kerralla kun käytin laukkua.

Lenkki oli raskas mutta oli hyvä havaita, että kroppa jaksaa yhä paremmin tällaiset pidemmät reissut. Luulisin, että vointini olisi ollut parempi, jos olisin tankannut paremmin ennen lähtöä. Nyt energiaa oli liian vähän jo alussa, mikä kostautui sitten väsymyksenä loppumatkasta. Havaitsin myös, että henkisestikin jaksan väsymystä, jos minulla on selkeä tavoite, kuten tämänkertainen satamailisen rikkominen.

Kaatumisia ja kiinnostavaa luettavaa

Tänään sain sitten ajetuksi sen reitin, mikä minun oli määrä ajaa tiistaina. Tuuli lännestä, joten sain tuulta naamalleni aika ison osan matkasta. Olin laittanut harjoitukseen virtuaaliajajan nopeudeksi 26 km/h, ja huomasin, että Garmin näytti ruudulla tämän kilpakumppanini sijainnin. Tuli heti kunnon taka-ajan tuntu, kun liikennevalot pidättelivät minua niin pitkään alkumatkasta. Kokonaisuudessaan nopeuteni riitti jättämään digitaalisen häiskän taakseni mutta pitää varmaan laittaa nopeus kovemmaksi ja suunnitella reitti niin, etteivät liikennevalot pääse pilaamaan kilpaa.

Onnistuin myös kaatumaan ensimmäisen kerran tänä kesänä, onneksi tosin paikaltaan. Jämähdin edessä kulkevan pariskunnan taakse yllättäin, enkä siinä sitten saanut lukkopolkimia auki vaan rymähdin nurmelle. Onneksi selvisin pienin naarmuin polvissa. Vika oli minun, eikä asia jäänyt liiemmin harmittamaan. Pitää vain hankkia jostain parempi soittokello.

Löysin myös sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekan ja hänen miehensä pyöräblogin, jossa he dokumentoivat matkaansa Porvoosta Jäämerelle. Erityisen mielenkiintoiseksi jutun tekee se, että Kaisa Lekan molemmat jalat on amputoitu polvien alapuolella ja ne on korvattu proteeseilla. Hieman nöyryyttä opettaa tuo, etenkin kun matkat ovat vielä ihan kovanpuoleisia. Erittäin mielenkiintoinen blogi, suosittelen. Mielenkiintoista on myös se, että he julkaisevat kesäkuussa sarjakuva-albumin, jossa kuvaavat 3000 km pyöräreissuaan Eurooppaan. Siitä ehkä myöhemmin enemmän, jos onnistun saamaan albumin käsiini.

Sadetta pakoon

Tiistaina oli tarkoitukseni ajaa suunniteltu reitti, mutta ikävä kyllä sadekuurot yllättivät minut jo alkumatkasta ja niitä säikähtäen peräännyin kuivemmalle asvaltille ja ajoin perusreittini Maskuun ja sieltä Raisioon. Rangaistukseksi pelkuruudestani sain kuitenkin suurimman osan matkasta nauttia vastatuulen voimasta.

Viikonavaus

Tänään oli jo vaikeuksia keksiä, millainen reitti olisi hyvä. Vaikka Garmin onkin tuonut suunnattomasti iloa uusien reittien tekemiseen, on siitä se harmi, että aina pitäisi olla joku uusi tie katsastettavana. Jos haluaa suunnitella n. 50 - 60 km lenkkejä, alkavat kaikki tiet olla jo ainakin kertaalleen pyöräilty. Siis ainakin ne, jotka ovat pyöräiltävissä.

Tämänkertainen lenkki tyssäsi Vanha-Tampereentien ja Hakulantien risteykseen kun viimeksimainittu osoittautui huonosti maantiepyörälle sopivaksi. Näin suunniteltu pätkä Liedosta Maariaan jäi ajamatta. Noh, Ohikulkutie pelasti jälleen ja sain jokusen ylimääräisen kilometrin mittariin.

Lähdin matkaan hieman epäröiden, sillä taivas näytti kaikkea muuta kuin kuivaa kautta lupaavalta. Kaarinan kohdalla jokusen pisaran niskaani mutta selvisin säikähdyksellä ja vältyin pyörän pesulta. Vastahan sen olinkin eilen tehnyt.

Ruissalo

Sateisen viikonlopun jälkeen avautui parin tunnin ikkuna, jona ehdin tehdä nopean pyrähdyksen ennen muita touhuja. Päätin ajaa Ruissalon päästä päähän. Ruissalossa ei ollut paljoa ulkoilijoita, joten saatoin päästellä kovaakin vauhtia. Ikävä kyllä puiden latvusten peittämillä teillä oli paikoin vielä kosteata ja kotiin palattuani oli pakko pesaista pyörä ennen kuin lika ehti kuivumaan. Pyörän peseminen ei ole mikään lempiharrastukseni, joten koitan vältellä kostalla ajamista maantiepyörällä.

Eilen päätin myös vaihtaa ketjut. Minulla oli edelliset ketjut säilössä, joten ostin lamppuöljyä ja täytin sillä lasipurkin. Laitoin sitten vanhat ketjut sinne likoamaan. Tänään ne olivat sitten jo sen verran lionneet, että pesin lamppuöljyn ja lopun töhkän pois ketjuista ja vaihdoin ketjut. Laitoin sitten nämä uudemmat ketjut likoamaan ja odottamaan seuraavaa vaihtoa. Niillä on nyt ajettu 1060 km eli saman verran kuin tämän vuoden ajokautena on tullut lenkkeiltyä. Seuraavan kerran vaihdan ehkä kun on tullut ajattua toinen tonni täyteen. Puhtaat ketjut ovat kyllä kauniita katsella.

Joku oli Fillari-foorumilla sitä mieltä, että Garminin sykkeenmittaushäiriöt voivat johtua ajopaidasta. Sykeanturi ottaisi häiriötä siitä. Mielenkiintoinen teoria. Tänään ei ollut mitään ongelmia pitkähihaisen ajopaidan kanssa. Pitää tarkkailla mitä paitaa pitää päällä.

Sykkivää menoa

Ajattelin tänään käydä testailemassa pyörääni, josko toissapäiväisen vaihdeongelmat alkaisivat selvitä. Tietenkään mitään ei ilmennyt koko reissun aikana. Otin Garmin Connect -sivuilta jonkun toisen ajaman reitin ja päätin hyödyntää sitä. Matkalla havaitsin, että Garminin virtuaalikilpailija on varsin mainio vastus. Valitettavasti reittimuutos lopetti tutustumisen Garminin tähän toimintoon mutta jatkossa pitää hyödyntää, etenkin lyhyemmillä lenkeillä.

Reitti ei ollut mitenkään erityinen muuten kuin tehdessäni pienen poikkeaman Lietsalantieltä Niemenkulmantielle. Ohensaarentieltä Kustavintielle päättyvä pullistuma reitillä oli oikein idyllinen ja vaikka ajoinkin suhteellisen kova, ehdin kuitenkin nautiskella kauniista maisemista. Havaitsin, että siellä on myös olemassa Stenbergan linnanvuoren rauniot.

Vastatuuli saatteli matkaani Maskuun ja sieltä Ruskoon. Tuuli toi tuoksahduksen lannoitteista, mikä oli tietysti hyvä motivoimaan polkemaan nopeammin. Päätin jo varsin varhaisessa vaiheessa, että tästä lenkistä tulisi kovalla temmolla ajetty reissu. Onneksi Ruskon jälkeen tuuli oli loppumatkan suosiollinen ja pääsin kotiin ajettuani 61 km 29 km/h keskinopeudella. Viimeisen suoran painoin vielä punaisella, jotta keskinopeus säilyisi tuossa luvussa.

Harmillista oli se, että Garminin sykemittari antoi jo toistamiseen omituisia sykepiikkejä, jotka ylsivät 217 asti. Sama juttu kuin aikaisemmin käyttämäni Polarin kanssa.

Tarvasjoelle vaihdeongelmia kokemaan

Toissapäivänä tein varsin suoraviivaisen retken Tarvasjoella ja takaisin. Sain samana päivänä Englannista tilaamani osat, joiden avulla sain viimein keväällä ostamani tankolaukun kiinni pyörään. Nyt kaikki varusteet suunniteltujen retkien tekemiseen on kasassa. Ikävä kyllä pyörä alkoi sitten räpiköimään vastaan. Tarvasjoelle saavuttaessa vaihteet rupesivat vaihtamaan huonosti ja paluumatka meni sitten niitä kiroillessa. Olen jo jonkin aikaa tuuminut vieväni pyörän tarkistettavaksi ja perushuollettavaksi. Pitää toivoa, että sopiva aika löytyy helposti.

Pesimistä satulassa ja lossissa

Olin päättänyt eilen, että ajaisin pitkän lenkin. Tein jo sopivan harjoitusreitin, jonka kokonaispituudeksi muodostui 110 km. Siispä matkaan. Ulkona oli sen verran epämääräinen vaikkakin aurinkoinen sää, että päätin laittaa pitkähihaisen pyöräilypaidan ylleni. Ratkaisu oli ihan oikea, sillä navakka eteläinen tuuli kyllä tuntui matkalla. Reitti oli myös suunniteltu siten, että ajaisin ensin pitkän matkan vastatuuleen ja nautiskelisin sitten paluusta myötäisessä.

Reittini kulki ensin Kaarinaan, mistä suuntasin Saariston rengastietä kohti Paraista mutta käännyinkin ennen sitä ajamaan saaren itäpuolta. Reitti oli mukava ja pyöräilytiet jatkuivat pitkälle. Lopulta päädyin Aton lossille. Ylittäessäni salmea havaitsin suureksi ilokseni, että pääskyset olivat tehneet pesiään lossin kuljettajankopin alapuolelle. Moisen yhteiselon todistaminen oli erittäin mukava kokemus. Atto oli kaunis saari ja päätepisteeni siellä oli jonkinlaisen kartanon maisemissa. Huonolla kännykkäkamerallani otettu kuva pääskysen pesistä:

Atosta palattuani ajoin kohti Rengastietä mutta yhdistävä tie oli melkoista perunapeltoa ja olin erittäin iloinen kun selvisin siitä renkaita rikkomatta. Lähdin sitten rengastietä kohti Paraista ja Kaarinaa ja Kaarinasta puolestaan suuntasin Auranlaaksoon, mistä lähdin Ohikulkutietä pitkin ajamaan kohti Raisiota. Minun oli tarkoitus kääntyä Raisiosta sitten kotia kohden mutta kun mittarissa meni satanen rikki, oli olo vielä freesi ja mieleni teki kokeilla ajaa 130 km. Niinpä suuntasin kohti Naantalia ja käännyin vakioreitilleni kohti Maskua. Tein tämän reittivalinnan siksi, että saisin taas myötätuulta antamaan vauhtia. Tässä vaiheessa en enää olisi halunnut polkea kovassa vastatuulessa.

Maskun paikkeilla minulla oli vielä energiaa mutta aloin olla huolissani veden riittävyydestä. Olin varautunut matkaan kahdella 0.75 L pullolla täynnä urheilujuomaa mutta Raisioon palattuani jäljellä oli vain kaksi desiä. En voinut pysähtyä mihinkään markettiinkaan ostamaan juomaa, koska minulla ei ollut minkäänlaista lukkoa mukani. Kuitenkin mittari näytti minun ajaneen 132 km ja ahneus kilometrejä kohtaa kasvoi. Voimia minulla olisi 150 km rikkomiseen mutta vesi muodosti ongelman. Päätin kuitenkin lähteä ajamaan takaisin itään Ohikulkutietä pitkin. Orikedon Shelliltä uskoin löytyvän ratkaisun. Matkalla sinne olisi useampikin kohta, mistä kääntyä kotia kohden, mikäli voimat alkaisivat loppua, joten en ollut suuresti huolissani. Shellille päästyäni parkkeerasin pyöräni niin, että näin sen ikkunasta ja ostin pullollisen Vichy Novelle Citronellea (jonka etiketti minua niin kovasti miellytti). Puoli litraa vettä meni hetkessä alas ja olo oli selvästi parempi. En halunnut enää riskeerata vaikka desi vettä olikin vielä jäljellä. Sitten poljin takaisin Auranlaaksoon ja sieltä Turun keskustan kautta kotiin.

Oli ilo havaita, ettei missään lihaksessa tai muussa tuntunut erityisen runsasta väsymystä ja voimat riittivät kotiin asti. Tähän vaikutti varmasti se, että söin matkalla kolme energiapatukkaa ja pari geeliä. Ainoa ikävämpi juttu oli se, että silmät alkoivat loppumatkasta olla todella väsyneet. Tuuli ja kirkas valo luultavasti rasittavat silmiä aurinkolaseista huolimatta niin, että niitä oli välistä vaikea pitää auki. Joka tapauksessa tämä reissu rikkoi tähänastiset ennätykset ja toi varmuutta siihen, että kesän pidemmät lenkitkin on mahdollista toteuttaa. Pitkissä pyörälenkeissä on minulle tämän harrastuksen suola.

Vastapäivään kiertäen

Olin päättänyt pitää tänään välipäivän tai edes mennä salille, sillä eilinen runsasta matalaa ajoasentoa sisältänyt lenkki sai niskani hivenen väsyneeksi. Kuitenkin kun katsoin ulos, ajatuskin väänsi vatsaa. Ja mikäpä muu olisi parhaaksi väsyneille jaloilla kuin reipas verryttely?

Tänään tuuli luoteesta ja lännestä, joten valitsin vaihteeksi reitin, joka kiersi Turun pohjoispuolelta vastapäivään. Siinä matkalla tein sitten pienen poikkeaman Ruskon suuntaan, mistä sitten Maskuun ja sieltä Raisioon. Raisiosta olin päättänyt ajaa kotiin mutta koska ajaminen tuntui sen verran hyvältä, päätin hankkia muutaman lisäkilometrin ajamalla Naantalin kautta.

Alkumatka oli todella hidasta liikennevalojen ja muun häiritsevän takia mutta loppuvaiheessa pääsin taas nostamaan keskinopeutta. Lopussa oli jälleen sakkokierrokset, jotta 60 km tulisi täyteen.

Revittelyä reisille

Eilinen lenkki tulikin sitten tehdyksi nopeammalla temmolla kuin mitä olin suunnitellut. Tuuli puhalsi kaakosta, joten suunnittelin reitin siten, että pääsisin hyödyntämään myötätuulta loppumatkasta. Suuntasin ensin Merimaskuun, minne pääsin 26,8 km/h keskinopeudella. Tämän jälkeen tuuli iskikin sitten naamariin ja meno hidastui reilusti. Ajoin aina Mietoisiin asti vastatuulen kiusattavana mutta sitten olikin jo aika tehdä vastaisku ja suunnata Kustavintietä kohti Turkua. Vauhti oli melkoisen kova ja keskinopeus alkoi nousta koko ajan ylemmäs, joten kun se jossain Raision kohdalla oli 27, niin päätin puristaa reisistä ylimääräiset mehut ja pitää vauhtia yllä. Normaalisti olisin saattanut vetää lopussa vielä pari sakkokierrosta saadakseni pyöreän luvun mittariin mutta aivan loppumatkassa ei olisi ollut enää mitään sopivia suoria, joilla olisin saanut vauhdin pysymään riittävän korkealla, joten päätin luovuttaa ja tyytyä pääsemään perille 27 km/h keskinopeus mittarin taulussa.

Mukava reissu mutta Merimaskuntie Rauduistentien risteyksen jälkeen oli huono valinta, sillä se oli päällystämätön. Onneksi pätkä ei ollut kovin pitkä.

Toipilasajo Kakskerran ympäri

Eilen oli ensimmäinen terveen oloinen päivä viikonlopun flunssan jälkeen. Toiveenani oli pyöräillä kuun viimeisinä päivinä niin, että 700 km olisi mennyt rikki. Valitettavasti flunssa tuli tielle, joten ajokauden ensimmäisen kuukauden ajosaldo oli 633 km. Ei huono alku mutta ensi kuussa on poljettava kyllä enemmän. Toivottavasti kesän sairastelut on hoidettu viime viikonlopun aikana.

Eilen kuitenkin tuntui hyvältä ja aurinkokin paistoi, joten pyöräilin Kakskerran ympäri. Koska reitti oli tuttu, päätin kokeilla Garminin harjoitus-toimintoja ja valitsin ihan yksinkertaisen matka-aika -harjoituksen, jossa etäisyys oli 48 km ja aika 2 h. Keskinopeuden piti ylittää 24.1 km/h. Ei mikään vaikea harjoitus, todellakaan, ja harjoitus tulikin ajettua keskinopeudella 26.5 km/h. Varmasti keskinopeuden olisi saanut kovemmaksikin mutta en halunnut kuitenkaan stressata toipuvaa kroppaa liikaa.

Kartalla tuo outo suora jälki tuli siitä, kun harjoituksen loppuminen katkaisi myös ajanoton, vaikka päätinkin pyöräillä vielä sakkokierroksen saadakseni 50 km täyteen. Käytännössä matkaa tuli 52 km.