Taisi olla viimeinen viritys tälle syksylle

Tänään oli sitten pyöräilykauden hautajaiset. Se päätös tuli tehdyksi hyvin mitättömän reissun aikana. Flunssa iski Kallaveden kierroksen jälkeen enkä enää kyennyt nauttimaan Savon mäkisestä maastosta. Turkuun palattuani ei kunto, sää taikka aikataulu antanut myöten, että olisin päässyt pyöräilemään. Kun tänään sitten lopulta päätin lähteä taas tien päälle aikeinani päästä surkeaan tavoitteiseeni, 2500 km tämän kauden aikana, havaitsin sään olevan kohtuuton nykyistä varustekantaani silmälläpitäen. Kylmä pohjoistuuli puski läpi windstopperin ja pyyhki motivaation mukanaan. Tavoite jäi siis saavuttamatta, ellei sitten pientä lämpenemistä tapahdu tai tuuli asetu lempeämmäksi. Ensi vuodelle on asetettava korkeammat tavoitteet ettei menisi tällaiseksi naurettavaksi pelleilyksi.

Päivitykset tässä blogissa vähenevät mutta keväällä on taas tarkoitus pistää liikettä puntteihin (toki sitä tapahtuu toisessa muodossa kuntosalilla).

Sää: Aurinkoista +3℃, pohjoistuuli 7 m/s

Aika 0:27
Matka 11,2 km

Kkalorit 298

Keskinopeus 25,0 km/h

Max. nopeus 38,9 km/h

Kauden alusta 2423 km

Kallaveden kierros + Puijo

Pitkäaikainen haaveeni on ollut kiertää synnyinkaupunki Kuopion vierellä ihanasti liplatteleva Kallavesj. Ihan koko järven kiertämistä en sentään tohtinut yrittää mutta Puutossalmen kohdalta katkaisten kyllä. Sää oli yritystä aloittaessa erittäin suotuisa, lukuun ottamatta erittäin navakkaa luoteis- ja länsituulta. Tuulen takia suunnittelin reitin siten, että saisin ajaa pisimmän yhtenäisen pätkän tuulen puhaltaessa takaviistosta.

Matka Puutossalmen lossille sujui hyvin, pyöräteiden yltäessä noin Vehmersalmentien puoleen väliin. Matkalla tuli kohtuullisen monta ryhmää tai yksittäistä maantiepyöräilijää. Ilahduttavasti savolaisilla on rentoa asennetta tervehtiä kanssamaantiepyöräilijöitä.

Lossilla pysähdyin odottelemaan hetkeksi, että arvon liikenneväline saapuisi vastarannalta. Ilokseni samaan kyytiin nousi mukava triathlonistipariskunta Scorpion -aika-ajopyörineen. Heille sopi, että liityn seuraan ja niin ajoimme perätysten aina vetovuoroa vaihdellen pitkälle kohti Joensuuntien risteystä. Vauhti oli varsin rivakka ja vaikka arvostinkin suuresti ajoseuraa ja peesissä oloa, olisin mielelläni fiilistellyt upeiden järvimaisemien kanssa hieman enemmän. Ryhmässä ajaessa ei voi kauheasti keskittyä muuhun kuin edellä ajavan liikkeiden tarkkailemiseen. Jättäydyin siis pois kesämökkini kohdalla ja pidin pienen tankkaus ja fiilistelytauon laiturilla. Kauaa ei ihanan Kallaveden aaltoilua tuulessa kuitenkaan voinut sallia itselleen ja oli aika jatkaa.

Peesiä alkoi kaipaamaan aika välittömästi tien päälle lähdetty

ään ja sitä suorastaan rukoili tultaessa Rissalan risteyksen ja Toivalan risteyksen väliselle aukealle suoralle. Vastatuuli oli karmaiseva. Vauhti putosi välittömästi alle kahdenkympin ja vaikka sydän hakkasi rinnassa, tuntui kuin olisi ajanut puurossa. Onneksi asfaltti tällä pyörätien pätkällä oli parasta mahdollista. Pieni lohtu sentään.

Kallansilloillakin vauhti tahmoi mutta kuitenkin merkittävästi vähemmän kuin tuolla edellämainitulla pätkällä. Tuuli puhalsi nyt navakasti lännestä. Päivärantaan päästyäni soitin vanhemmilleni ja kun he sattuivat olemaan liikenteessä, pyysin heitä tulemaan Puijolle ja ottamaan kuvia kun nousen sitä ylös. Vaikka ajettu reissu tuntuikin jo jaloissa, halusin puristaa mehut kunnolla irti ja tehdä jotain sellaista, mitä ei Turussa pysty: nousemaan kunnon pitkää ja jyrkkää mäkeä.

Vaikka minulla onkin pyörässä kolmet eturattaat, joista pienimmät sopivat jyrkkiin mäkiin, ei niistä tuntunut olevan paljoa iloa kun raivasin tietäni ylös jyrkkää rinnettä. En tiedä mikä on Puijon nousuprosentti, eri foorumeilla sen on arveltu olevan jotain 14% luokkaa jyrkimmillään. Suomen Ventouxiksikin sitä on sanottu, paitsi että matkaa on 1300 m kun taas tuolla Ranskan Puijolla on vastaavaa jyrkkyyttä viimeiset 16 km tai jotain vastaavaa. Joka tapauksessa jo ensimmäinen jyrkkä pätkä mäen juuressa veti sykkeen koville ja keuhkot tyhjiin. Vanhemmat etenivät aina jonkin matkaa eteenpäin odottamaan ja ottamaan kuvia minusta. Tuskainen ilme naamallani ei todellakaan ole teeskennelty. Kun lopulta pääsin kiviportille, jouduin hetkeksi pysähtymään haukkomaan henkeä. Harmittaa, etten mitannut kuinka pitkään nousussa meni. Suoritin sitten valokuvaajien mieliksi saapumisen kahdesti uudestaan, jotta saataisiin kuva myös edestäpäin.

Alaspäin meno oli toki helpompi mutta koska tien reunalla oli paljon märkiä lehtiä, en uskaltanut päästellä täyttä vauhtia alas. Lopulta ennen kotiin paluuta tein vielä pienen jäähdyttelylenkin, jotta maitohapoista päästäisiin eroon. Kaiken kaikkiaan reissu oli erittäin miellyttävä mistä paljon kiitoksia etenkin rakkaan Kallaveden kiertämiselle.

Sää: Puolipilvistä +16℃, luoteistuuli 11 m/s

Aika 3:35
Matka 101,6 km

Kkalorit 3024

Keskinopeus 28,8 km/h

Max. nopeus 57,8 km/h

Kauden alusta 2411 km

Bike route 327907 - powered by Bikemap

Ajelehtimista

Tänään lähdin testaamaan Maarian suunnassa olevaa Maarianaltaan länsipuoleista uudella asfaltilla päällystettyä pyörätietä, jonka bongasin sunnuntain luontoretkellä. Eli ensi ajoin Orikedon Shellille, josta suuntasin Saramäen vankilan ohi Vaistentiellä, mistä päädyin ajamaan Paimalantietä, joka vaihtui Maarian kohdalla Auvaistentieksi kunnes risteytyi Paattistentien kanssa. Sitä seurasin Paattisiin, josta lähdin ajamaan Levauksentietä ja käännyin Tammentaantiellä etelään. Lopulta seurasin Vanha-Tampereentietä aina takaisin Orikedon Shellille ja sieltä sitten kotiin. En paljoa ajatellut ajamaani reittiä enkä ei-turkulaisena osannut arvata mihin mikin tie veisi. Ainoastaan ilmansuunnat olivat minulla hallussa mutta muuten ajelehdin improvisoiden. Matkan varrella oli paljon kaunista maaseutumaista luontoa ja nättejä taloja. Mukava reissu kaiken kaikkiaan.

Sää: Puolipilvistä +17℃, luoteistuuli 4 m/s

Aika 1:48

Matka 49,8 km
Kkalorit 1239
Keskinopeus 27,7 km/h
Max. nopeus 46,4 km/h
Kauden alusta 2310 km

Turku - Salo - Turku

Sää oli aivan mielettömän otollinen pitkälle pyöräajelulle enkä totisesti sallinut päivän mennä hukkaan. En ollut vielä tänä ajokautena ajanut Saloon, joten ajattelin ottaa vahingon takaisin. Tuuli puhalsi lännestä eli matkalla tie 101:stä pitkin sain nauttia myötätuulesta. Ajattelin kuitenkin säästellä voimia enkä ottanut tuulesta kaikkea irti. Takaisin palatessa saisin kyllä nauttia kaikin rinnoin vastatuulesta ja sitä varten piti olla paukkuja vielä jäljellä. Matka sujui kevyesti ja perillä Salossa keskinopeus oli hitusen päälle 30 km/h.

Pidin Salossa pienen energiapatukan mittaisen paussin ja lähdin sitten takaisin. Aika pian sainkin huomata, että voimia oli totisesti kannattanut säästellä. Etenkin Salon ja Paimion välillä on useita pitkiä suoria aukealla paikalla, monissa kohtaa joutuu vielä polkemaan lievää ylämäkeä. Näillä paikoilla meno hyytyi matelemiseksi. Jatkuva vastatuuleen polkeminen hyydytti voimat aika nopsaan ja ryhmän peesiä alkoi haikailla varsin pian. Onneksi Piikkiön kohdalla kulku alkoi sujua vetreämmin ja pääsin kotiin arvioidussa ajassa. Jalat olivat pian aika jumissa, joten pieni iltakävely toimi hyvin jäähdyttelynä.

Pieniä ilonaiheita oli lepotauolla lähellä havaittu tikka.

Sää: Aurinkoista +21℃, länsituuli 6 m/s
Aika 4:01

Matka 110,2 km
Kkalorit 2908
Keskinopeus 27,4 km/h
Max. nopeus 57,6 km/h
Kauden alusta 2260 km

Arkajalka

Tarkoitus oli pyrähtää pienelle ajelulle mutta kun olin edennyt vain pari kilometriä, alkoivat edessä massiivisina häämöttävät syvän tummat pilvet peloittamaan ja päätin kääntyä ennen kuin ehdin edes lämmetä. En toisaalta arastellut turhia, sillä hetkisen kotiin pääsyni jälkeen alkoi vettä tulemaan taivaan täydeltä. Pyörän peseminen sateen jälkeen ei ole lempitouhujani, joten olen ihan tyytyväinen pelkurimaiseen käytökseeni.

Sää: Pilvistä +19℃, lounaistuuli 7 m/s
Aika 0:26
Matka 11,3 km
Kkalorit 276
Keskinopeus 26,3 km/h
Max. nopeus 43,2 km/h
Kauden alusta 2150 km

Ykskerta Kakskerta

Kerran kiersin Kakskerran (ja toki matkasin sinne ja takaisin). Tänään ei olisi jaksanut enempää. Joskus voisi kyllä kokeilla kierroksen myötä- ja vastapäivään niin saisi hieman erilaisen tuntuman kohtuullisen mäkiseen ja mutkittelevaan reittiin. Mielenkiinnolla myös tuli taas katseltua luxuspytinkejä. Ilokseni maantiepyöräilijöitä tuli vastaan useampiakin ja vain yksi ei moikannut. Semmoisiakin on liikenteessä, uskokaa pois.

Sää: Aurinkoista +19℃, pohjoistuuli 3 m/s
Aika 1:36
Matka 44,6 km
Kkalorit 1220
Keskinopeus 27,7 km/h
Max. nopeus 60,3 km/h
Kauden alusta 2138 km

Harvinaisen tyyntä Turun sääksi

Oli suorastaan harmillista, että eilinen Helsingin reissu jätti niin väsyneeksi, ettei tämänpäivästä upeaa pyöräilysäätä tullut hyödynnetyksi paremmin kuin peruslenkkiä ajamalla. Harvoin on Turun alueella yhtä tyyni ja hyvä sää kuin tänään. Syksyisestä ajankohdasta huolimatta ilma oli lämmin. Kuten 7.9., "tein hivenen lyhennetyn version tästä reitistä. Käännyin Maskuun suoraan Vantontien kohdalla enkä tehnyt koukkausta Naantalin suunnalla". Pyörä kulki harvinaisen pehmeästi kun ei tuullut mistään suunnasta ja uudet ketjutkin saivat ajamisen tuntumaan erittäin sulavalta, tai ainakin sellainen fiilis tuli. Tärkeintä oli, että pyöräily tuntui hyvältä.

Yhtään maantiepyöräilijää ei tullut vastaan, liekköhän kaikki ajelleet jo aikaisemmin päivällä. Joka tapauksessa yksi parhaita ajosäitä koko ajokaudella.

Omituista oli se, että sykemittari näytti taas vähän väliä ihan kipeitä sykelukemia, 217 ja vastaavia. Vaikea sanoa mistä johtuu. Toivottavasti ei patteri ole lopussa siitä, sillä silloin pitäisi hankkia uusi rinnan yli menevä lähetin. Ehkä pelkkä pesu auttaisi.

Harmistusta aiheutti oma kömpelyyteni kun onnistuin vahingoittamaan pyörän maalipintaa ketjunvaihdon aikana. Jotenkin vahinkoihin osaa varautua vain jälkikäteen...

Sää: Aurinkoista +19℃, pohjoistuuli 1 m/s
Aika 2:02
Matka 56,8 km
Kkalorit 1850
Keskinopeus 28,8 km/h
Max. nopeus 46,0 km/h
Kauden alusta 2094 km

Torstaipyöräily

Olin tänään ensimmäistä kertaa torstaipyöräilyssä. Kuten tiistaipyöräilyssä, torstaina ajataan ryhmässä mutta tiistaista eroten vauhti on 25 km/h > ja lenkki on yksittäinen kierros: CM-Lieto-Hepojoki-Veikkari-Piikkiö-Runko-Nunna-Littoinen-Ravattulan ABC.

Aurinkoinen sää ja kohtuullisen leuto pohjoistuuli saivat minut tekemään virhearvion ja pukemaan liian vähän päälle. Jaloissa shortsit, ylävartaloa peitti jersey ja käsissä irtohihat. Hieman ensin pähkäilin olisiko ollut syytä pukea pitkähihainen Windstopper -paita päälle mutta ikävä kyllä päätin ottaa riskin. Ei olisi kannattanut. Lenkki ajettiin sen verran pienellä nopeudella ettei ryhmän imussa syke paljoa päässyt nousemaan. Ainoa hetki kun pääsi lämpöä kehittymään oli omalla vetovuorollani, jota jatkoin ihan mielikseni hieman pidempään. Olipahan ihan mielenkiintoista juttuseuraakin.

Ikävä kyllä osa lenkistä oli melkoista kynnöspeltoa, jossa joutui olemaan tarkkana. Muuten lenkki oli mukava ja mahdollisuus olisi ollut jutellakin vauhdin ollessa varsin lempeä. Lenkin mielenkiintoisin tapahtuma oli pellon toisella puolella pyöräilijöitä kummastelleet kaksi hirveä. Sitten jättiläisproteiinipatukat lähtivät muihin maisemiin. Ei hirvien jylhää komeutta voinut kuin ihailla. Valtavan kokoisia kaukaa katseltunakin.

Sää: Aurinkoista +17℃, pohjoistuuli 3 m/s
Aika 2:26
Matka 63,5 km
Kkalorit 1386
Keskinopeus 26,1 km/h
Max. nopeus 44,2 km/h
Kauden alusta 2037 km

eli toinen tonni meni rikki, mikä sinänsä ei anna suuresti aihetta fanfaareihin ja triumfin järjestämiseen. Viime vuonna lopetin pyöräilyt mittarin näyttäessä 2850 km vaikka viime vuonna oli useampia pitkiä taukoja, jolloin en päässyt ajokaudella ajamaan. Tätä kautta ei ole enää kauhean pitkään jäljellä, joten jos edes 500 kilometriä saisi vielä kasaan niin olisi siedettävää...

Myös se harmittaa, ettei ole tullut seurattua Vueltaa vaikka tarkoitus olikin. Tosin useimmiten syynä on ollut oma pyöräily, mikä ei varmaan ole kauhean synnillinen tekosyy.

Vasta- ja sivutuuleen

Eilinen lenkki kävi sen verran väsyttäväksi että päivitän tarinankerrontaa vasta tänään. Otin asiakseni pyöräillä pienemmällä sykkeellä mutta pidemmän lenkin juhlistaakseni säätietojen mukaan syksyn viimeistä lämmintä päivää. Koska tuuli oikein pirteästi lounaasta, oli syytä valita reitti niin, ettei koko matkaa tarvitsisi polkea vastatuuleen. Lähdin siis seuraamaan Myllyn pyöräilyn reittiä aina ennen Mietoisia tulevalle Kustavintielle asti, josta sitten käännyin polkemaan kohti Turkua. Raisiossa tein pienen pysähdyksen katsomaan koiratreenejä, jonka jälkeen ajoin Ikealle ja käännyin kohti Länsikeskusta ja sieltä lopulta kotiin.

Sivutuuli oli välistä niin navakkaa, että alamäissä piti keskittyä olemaan ajautumatta autojen alle.

Sää: Pilvistä +18℃, lounaistuuli 9 m/s
Aika 3:02
Matka 80,5 km
Kkalorit 2158
Keskinopeus 26,5 km/h
Max. nopeus 51,3 km/h
Kauden alusta 1973 km

Hauskasti Polarin mittariin on tätä kirjoittaessa kertynyt 11.04.2008 alkaen kokonaismatkamääräksi tarkalleen 4900,0 km.

Jäähdyttelyä

En ollut tehnyt Myllyn pyöräilyn jälkeen kuin pari pientä jäähdyttelylenkkiä, joista toista en edes viitsinyt kirjata blogiin. Syke oli jälkimmäisessä koko ajan alhainen ja keskinopeuskin 22 km/h.

Tänään sen sijaan olikin jo enemmän kiihkoa kammenpyöritykseen ja vauhti oli selvästi napakampaa kuin aiemmin. Tein hivenen lyhennetyn version tästä reitistä. Käännyin Maskuun suoraan Vantontien kohdalla enkä tehnyt koukkausta Naantalin suunnalla.

Jossain vaiheessa Maskun jälkeen havaitsin, että kunto riittää nopeampaan vauhtiin ja kokeilin saisinko pidettyä keskinopeuden kolmenkympin paremmalla puolella matkan loppuun asti. Syke oli kyllä suuren osan matkan loppupuoliskoa aerobisen ja anaerobisen vyöhykkeen välillä mutta onnistuin kuin onnistuinkin. Kotikadulle saavuttuani päätin vielä heittää parin kilometrin jäähdyttelyn hissukseen polkemalla.

Kaiken kaikkiaan reissu oli kerrassaan mukava mutta jälleen kerran hämmästelin, kuinka vähän maantiepyöräilijöitä tuli vastaan. Koko reissun aikana vain neljä.

Sää: Puolipilvistä +17℃, lounaistuuli 6 m/s

Aika 01:53

Matka 56,9 km

Kkalorit 1540

Keskinopeus 30,1 km/h

Max. nopeus 46 km/h

Kauden alusta 1893 km

Pyrähdys ja livestys

Jalat olivat tänään siinä määrin väsyneet, että arvelin pienen iltalenkin tekevän niille eetwarttia. Ulkona oli jo varsin vilpoisaa ja tuulikin puski vastaan. Matkaa tuli vain ripaus päälle kympin mutta se oli ihan asiallinen pikku pyrähdys päivän päätteeksi. Lisäpontta pyöräilyyn antoi se, että löysin saitin, joka näyttää live streamia Espanjan ympäriajosta. Työpäivä olikin hyvä päättää sen seuraamiseen.

Muutenkin viime aikoina on tullut etsittyä erilaisia pyöräilyä käsitelleitä saitteja. Haaviin on jäänyt mm. Fredcastin pitäjän toinen podcast, The Spokesmen Podcast.

Sää: Puolipilvistä +16℃, länsituuli 7 m/s

Aika 00:24

Matka 10,8 km

Kkalorit 277

Keskinopeus 27,4 km/h

Max. nopeus 41,9 km/h

Kauden alusta 1815 km

Myllyn pyöräily

Otin tänään osaa ensimmäistä kertaa Myllyn pyöräilyyn, matkana Jättimylly eli 119 km. Hieman hermostutti aamulla millaisessa ryysiksessä sitä joutuisi matkaamaan. Onneksi sää oli kaunis ja sopivan lämmin. Ainoastaan navakka lounaistuuli tiesi kiusaa. Matkalla lähtöpaikalle ehdin vielä eksyäkin mutta perille kuitenkin löysin. Suurin osa tämän matkan osanottajista oli maantiepyöräilijöitä, joten arvelin matkaseuraa löytyvän.

Alkumatka meni hitaampia pyöräilijöitä ohitellessa. Kun sain pääryhmän kiinni Naantalissa, alkoikin jo vapaavauhti. Letka pysyi koossa aina Merimaskuun asti mutta siitä eteenpäin ajajat alkoivat muodostaa pieniä muutaman hengen ryhmiä. Itse otin yhden kiinni ja pysyttelin hetken peesissä, jonka jälkeen ajattelin vetää hetken mutta jostain syystä minun vetooni ei lähdetty mukaan. Tästä muodostui toistuva teema pitkin matkaa vaikkei minun vauhtini niin suunnatonta ollutkaan.

Sitten sain seurakseni punapaitaisen Bianchilla ajaneen miehen, jonka kanssa matka eteni välistä vetäen, välistä peesaten. Tätä jatkui varsin pitkä tovi, kunnes havaitsin, että vetovuorollani meidän taaksemme oli tullut toistakymmentä ajajaa. Päätin siirtyä itse isomman ryhmän peesiin, jotta saisin huilata enkä polttaisi voimiani loppuun vielä tässä vaiheessa. Tämä ryhmä ei kuitenkaan pysynyt koossa kovin pitkään, sillä Nousiaissa oli tankkauspiste, jonne suurin osa ryhmästä jäi vetämään murusta rinnan alle ja vettä pissapoikaan. Tämä oli myös ensimmäinen kohta, jossa itse pysähdyin. Matkaa oli nyt mennyt n. 64 km. Pysähdys oli kuitenkin vain muutaman minuutin sillä minun tuli kiire liittyä johonkin ryhmään, etten jäisi yksikseni polkemaan.

Minua alkoi ärsyttämään eräs pyöräilijä, joka mielelään oli kyllä peesissä mutta ei millään mielinyt vetämään. Onneksi tässä vaiheessa ryhmään oli liittynyt vihreäpaitainen Bianchi-mies, jonka kanssa matkasimme loppuun asti. Paattisilla (93 km) pysähdyimme vielä ihan hetkeksi tankkaamaan ja loppumatka olikin sitten pärjättävä omin eväin. Tässä vaiheessa neljän hengen ryhmämme kutistui vihreäpaitaiseen Bianchi-mieheen ja minuun. Taistelimme vaastatuulta vastaan usein vetovuoroa vaihtaen. Jo paljon aikaisemmin oli oikea polveni alkanut vihoitella, mikä tuntui etenkin ylämäissä kun koetti nousta polkemaan putkelta. Loppuvaiheessa en yksinkertaisesti enää pystynyt vaan oli puserrettava pienimmällä vaihteella. Suurimmasta osasta poiketen minulla oli edessä kolme ratasta. Tavallaan aika turhaa Etelä-Suomen vähäisissä korkeuseroissa mutta nyt siitä pienimmästä eturattaasta oli minulle suurta iloa, muuten olisin jäänyt viimeisissä mäissä peesistä.

Kun lopulta saavuimme perille, otin vielä vihreäpaitaista miestä kiitettyäni loppukirin, minkä jälkeen maaliviivan ylitys tuntuikin suorastaan helpotukselta. Olin suorastaan hämmästynyt kun kaiuttimista kuulutettiin minun nimeni, sain suunnattoman upean ja taatusti ei-jalometallisen mitalin ja minusta otettiin vielä valokuvakin. Sen jälkeen hernesoppaa poskionteloon ja hetkeksi istumaan.

Vaikken missään nimessä ollut ensimmäisten joukossa, varmasti vielä isompi osa jäi selkäni taakse. Tuskin mairittelen itseäni liikoja, jos arvelen 2/3 pyöräilijöistä tulleen perässä. Loppujen lopuksi ajoin aika lujaa suuremmin itseäni armahtamatta. Se on todella mukavaa. Polvi vihoitteli, mikä tietysti laski suorituksen aikaista nautintoa mutta taatusti korosti sitä helpotusta, joka syntyi maaliin saapuessa. Ensi vuonna on kyllä pakko ottaa uusiksi. Skandinaviamyllyyn ei minulla kuitenkaan ole vielä minkäänlaisia rahkeita. 240 km ei onnistu vielä moneen vuoteen jos koskaan, mutta on hyvä tietää, että voimia on tämänpäiväistä pidemmälle reissulle, jos osaa ottaa kevyemmin. Sellaiset retket ovat kuitenkin ensi kesän suunnitelmia.

Jättimylly:

Sää: Aurinkoista +17℃, lounaistuuli 5 m/s

Aika 04:05

Matka 119 km

Kkalorit n. 3200

Keskinopeus 29,7 km/h

Max. nopeus 51,9 km/h

Koko reissu:

Aika 05:02

Matka 142,5 km

Kkalorit 3850

Kauden alusta 1804 km

Myllyn pyöräilyn reitti, suurin piirtein. Isoin ero on siinä, että lähtö ja maali olivat Kerttulassa, joten etenkin loppumatkassa oli ihmeellisiä kiemuroita:

Bike route 166694 - powered by Bikemap

Pelotonna tiistaipyöräilyssä

Tänään olin ensimmäistä kertaa mukana Turun tiistaipyöräilyssä. Hieman arastelin mennä mutta pakkohan sitä oli kerran uskaltaa. Orikedon Shellillä oli jo melkoinen joukko odottamassa ja lisää vain saapui paikalle minun jälkeenikin. Ikähaarukka oli aika suuri, nuorempia oli ja myös veteraaneja. Tuli mieleeni joukkoa katsoessani, että jos pyöräily saa vanhemmat herrasmiehet pysymään noin hyvässä kuosissa niin tätä lajia kannattaa jaksaa. Siinä vain ihmetteli ikämiesten teräsreisiä. Komeita pyöriä oli myös parkkipaikka täynnä. Tässä joukossa tunsi itsensä todellakin aloittelijaksi.

Sitten joukko lähti matkaan. Sain ystävällisiä ohjeita pyöräilijältä, joka yhytti minut parisen viikkoa takaperin Rauduistentien ja Merimaskuntien risteyksessä ja joka vinkkasi minut kokeilemaan tiistaipyöräilyä.

Ajattelin pysytellä perällä ja katsoa, kuinka homma etenee mutta jouduinkin parijonon oikeanpuolen imuun ja havaitsin olevani matkalla kohti vetovuoroa. Sain ystävällisiä neuvoja muilta pyöräilijöiltä ja olo oli koko ajan varmempaa. Kun sitten otin oman vetovuoroni, sain todella havaita kuinka raskasta se on. Peesissä on niin paljon kevyempi ajaa. Oikeastaan mukavinta vetovuorossa oli se, ettei kenenkään räät lentäneet päälle...

Kun reitti oli vedetty läpi kolme kertaa, tuli sitten sakkolenkin vuoro ja porukka jakautui kahteen ryhmään: niihin, jotka tulivat hiljempaa perässä ja niihin, jotka lähtivät polkemaan kovaa. Minua kannustettiin ottamaan osaa jälkimmäiseen. Tässä ryhmässä vauhtia kiihdytettiin koko ajan ja vetovuoro vaihtui liukuhihnalta. Pääsin vetovuoroon ehkä kaksi tai kolme kertaa, minkä jälkeen minun voimani loppuivat. Jättäydyin ryhmästä, joka paahtoi ohitseni kaukaisuuteen. Muutaman sadan metrin päässä sain heidät sitten kiinni kun he pysähtyivät odottelemaan jälkijoukkoa. Porukka koottiin kasaan ja palattiin lähtöpisteeseen.

Oli kieltämättä kerrassaan mainio reissu ja ehdottomasti liityn joukkoon toistekin. Väki oli ystävällistä ja kannustavaa sekä huomioi muut tien käyttäjät herrasmiesmäisesti. Ryhmässä ajamisessa oli ihan oma tunnelmansa. Ajaminen oli erittäin intensiivistä, sillä kun edessä ajavan takarengas oli alle puolen metrin päässä, oli pakko keskittyä letkan liikkumiseen eikä voinut alkaa unelmoimaan. Ryhmässä ajaminen myös näkyy tämän kerran tilastoissa, sillä vauhti oli selvästi nopeampaa.

Sää: Aurinkoista +19℃, lounaistuuli 5 m/s

Aika 02:44

Matka 82,3 km

Kkalorit 1958

Keskinopeus 30,1 km/h (matkat Orikedon Shellille ja sieltä takaisin kotiin pudottavat keskinopeutta hieman)

Max. nopeus 44,5 km/h

Kauden alusta 1662 km

Täydellinen reitti löytyy Fillarifoorumista.

Turku - Nauvon lossi - Turku

Lähestyvä syksy on hellinyt hyvillä pyöräilysäillä. Toivottavasti näitä jatkuu pitkään. Sunnuntain kunniaksi päätin piipahtaa Nauvon lossilla. Paraisille asti tie oli erittäin soveliasta matkantekoon mutta pian Sementtitien monumentin jälkeen päällystetty pyörätie loppui ja matkan lossille asti sai sitten ajella lähinnä valkoisen reunaviivan päällä. Lossilta palatessa sai varautua aina purskeittain takaa tuleviin autoihin, kun lossi purki lastinsa.

Koko päivän aikana näin vain yhden maantiepyöräilijän, joten ei voi sanoa, että ainakaan siellä suunnassa sunnuntaita vietetään satulaa kuluttaen. Sen sijaan maisemat olivat kauniita Saariston rengastien varrella. Joskus olisikin kiva pyöräillä koko reitti, vaikkapa jossain saaristossa yöpyen.

Testasin Turusta päin tullessa ennen Sementtitietä olevassa pitkässä mäessä maksimisykettäni. Polarissa maksimisykkeeni on ollut perusasetuksilla ikääni perustuva laskennallinen syke eli 179. Mäessä kuitenkin sain sykkeeni korkeimmillaan 187, joten kunto on noussut ja olen siis ikäistäni keskivertomiestä paremmassa kondiksessa! Pieni hurraa siis itselle!

Hurraa!

Todellinen maksimisyke pitäisi tietysti mitata laboratoriossa mutta eipä minulla taida olla siihen suurta tarvetta. Riittää, että tietää olevansa ihan kelvollisessa kunnossa.

Sää: Aurinkoista +20℃, länsituuli 6 m/s

Aika 03:16

Matka 87,6 km

Kkalorit 2340

Keskinopeus 26,7 km/h

Max. nopeus 55,1 km/h

Kauden alusta 1579 km

Bike route 291774 - powered by Bikemap

Route Turku - Naantali - Masku - Raisio - Ohitustie - Turku

Tänään oli lämmin ja uljas sää tehdä pidempi lenkki. Tein kierroksen, josta muodostunut yleisin keskipitkän matkan lenkeistäni. Reitin näkee alla olevasta kartasta.

Suurta ärtymystä herättivät matkan aikana mm. rinnakkain pyöräilleet naiset, joita ohittaessa toinen alkaa niistämään sormiinsa. Onneksi en ehtinyt ihan kohdalle, sillä olisin saanut räät naamalle. Kovasti heitä nauratti. Muita harmin aiheita olivat liian läheltä vastaan tullut skootteri ja erityisesti kotikadulle saapuessani lähitalon edessä istuskellut äijä, joka alkoi osoittelemaan minua jollain mötikällä, jossa oli punainen valopiste päässä. Käänsin pääni selvästi sivuun mutta tyyppi vain jatkoi. Käskin kusipäätä lopettamaan ja sain jotain mölinää vastaukseksi. En tiedä osoitteliko paskiainen minua jollain laserilla vai muulla vastaavalla mutta suurta vitutusta se kyllä herätti. Älytöntä touhua.

Sää: Aurinkoista +20℃, etelätuuli 6 m/s

Aika 02:12

Matka 60,4 km

Kkalorit 1821

Keskinopeus 27,4 km/h

Max. nopeus 47,6 km/h

Kauden alusta 1492 km

Bike route 285096 - powered by Bikemap

Peruslenkkiä

Tänään oli varsin hyvä sää ajaa, tuuli napakasti etelästä mutta siinä nyt ei ole mitään uutta. Tänään suuntasin ensin kohti Naantalia, jota ennen käännyin pohjoiseen Vantontielle joka vaihtui hetken kuluttua Maskuntieksi ja sen perään Lietsalantieksi. Kustavintielle tullessa käännyin Raision suuntaan Kustavintielle. Raisiosta ajoin Länsikeskukseen ja sieltä kotio.

Sää: Aurinkoista, etelätuuli 4 m/s

Aika 01:23

Matka 38,1 km

Kkalorit 1032

Keskinopeus 27,6 km/h

Max. nopeus 53,2 km/h

Kauden alusta 1431,6 km

Epäonnistunut tiistailenkki

Tänään olisi ollut Turun alueen pyöräilijöiden tiistaipyöräily mutta en ehtinyt mukaan, sillä jäin pähkäilemään alkaisiko sataa vai väistyisivätkö pilvet itäiseltä taivaalta. Kun sitten pääsin lähtemään liikenteeseen, havaitsin, etten millään ehtisi kohtaamispaikalle Orikedon Shellille. Koska varusteet olivat kuitenkin jo päällä ja pyöräkin alla, niin päätin hyödyntää tämän hetken tekemällä pienen parinkymmenen kilometrin reitin. Puolessa välin matkaa alkoi sataa ja jouduin kaivamaan esiin sadetakin. Eli aivan turhaan tuli katseltua taivaalle. Kastuin kuitenkin. Kotona odotti sitten varsin likaisen pyörän pesu, sen verran märkää hiekkaa lensi matkan varrella. Voimansiirto pitää putsata joku parempi hetki.

Aika 00:48

Matka 21,5 km

Kkalorit 547

Max. nopeus 43.3 km/h

Kauden alusta 1393,4 km

Löysin eilen erittäin mielenkiintoisen ja käyttökelpoisen karttaohjelman reittien tekemiseen. Sen tarjoaa bikemap.net. Se on ymmärtääkseni rakennettu Google Mapsin varaan ja kuka tahansa voi suunnitella reittejä ja jakaa muille. Systeemissä on omat vikansa mutta periaatteessa erittäin käytännöllinen systeemi.

Alla on tänään ajamani reitti, joka on juuri sopiva iltapäiväspurtti.

Bike route 284330 - powered by Bikemap

Matkan alkupää

Koska olen kovin proosallinen ihminen, katson parhaaksi aloittaa heti alusta. Tai oikeastaan, alku nähtiin jo pari vuotta sitten mutta sellaista sattuu. Aloitin silloin nimittäin pyöräilyn tarkoituksessa, jossa määränpäällä ei ole merkitystä, vain matkanteolla on väliä. Innostuin kohottamaan kuntoani pyöräilemällä. Ensin räpiköin kesän ja 1500 km Incera Canyon -halpispyörällä. Se oli raskas ajaa mutta kun ei paremmasta tiennyt niin sillä pärjäsi mainiosti. Samalla oppi korjaamaan pyörän perusongelmia. Incera on edelleen käytössä kauppapyöränä.

Seuraavaksi hankin jo oikean harrastuspyörän, Rossano Cross Fitnessin Shimano Deore-vaihteilla. Minua ei kauheasti kiinnostanut ajella metsissä ja vuoriahan Turun seudulla on harvemmassa. Maanteiden asfaltin kulutus oli lähempänä sydäntäni. Rossano oli mainio vekotin. Koska karsastin maantiepyörien käyriä tankoja, halusin ajaa suoralla tangolla. Rossano palveli minua varsin kiltisti puolitoista vuotta ja kulutti istumalihaksiani 3500 km verran.

Sitten päätin siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässäni ja vaihdoin Rossanon Lapierre R-Liteen Shimanon 105-vaihteilla. Olin jo pitkään kateellisena katsellut vastaantulevia maantiepyöriä ja lopulta päätin hankkia oman. Muita syitä vaihtamiseen olivat alaselän kivut ja käsien puutuminen, jotka johtuivat paljolti Rossanon liian isosta rungosta. Lapierre on pari tuumaa pienempi ja kivut selässä ovat väistyneet. Jouduin kuitenkin nostamaan ohjainkannatinta ylimpään mahdolliseen asentoonsa niskakipujen takia. Tottuminen uuteen matalampaan ajoasentoon voi viedä vielä jonkin aikaa. Olen nyt ajanut pyörälläni Rocinantella vajaa 500 km ja usko yhteisen matkamme pitkään jatkumiseen on suuri.

Tämän blogin tarkoitus on ajopäiväkirjamainen. Pyrin kirjaamaan siihen pyörälenkkieni detaljeja ja toisinaan myös muita pyöräilyyn liittyviä kohdalleni osuneita sattumia. Ajelullani ei ole suurempia tavoitteita kuin valtaisien reisilihasten hankkiminen ja kunnon kehittäminen. Haasteena on enemmänkin rikkoa henkilökohtaisia kilometriennätyksiä kuin matka-aikoja.

Alla on kuva uutuuttaan kiiltävästä Rocinantesta. Tuon jälkeen ohjainkannatinta on nostettu ja pyörään on lisätty matka- ja nopeusmittarin lisäksi myös kampikierrosmittari.