Pyöräilyloma 12.07.: Paholaisen pannussa.

Pyöräilylomani päätavoitteena oli ajaa Kuopiosta Joensuuhun, yöpyä siellä ja pyöräillä takaisin. Olin valmistautunut matkaan tankolaukun ja useamman vesipullon voimin. Laukussa oli kevyet vaihtovaatteet, matkaevästä sekä energiapatukoita- ja geelejä. Lisäksi pakkasin laukkuun myös jauhoisessa muodossa palautumisjuomaa ja hiilareita. Tietenkin tällaista lenkkiä varten piti ottaa myös kamera. Vaihtokengiksi otin sandaalit. Aurinkorasva oli ehdoton edellytys matkan loppuun pääsemiseksi.

Hieman arvelutti polttavan kuuma sää mutta koska päätös oli tehty, oli matkaan lähdettävä. Jouduin ensimmäisen tunnin aikana pysähtymään useaan otteeseen korjaamaan tankolaukkua, johon olin alussa sitonut sandaalit. Ne kuitenkin vetivät laukkua liian alas, joten päätin sitoa ne lopulta satulan taakse. Se toimi ja pääsin jatkamaan matkaa.

Jo alusta oli selvä, että matkasta tulisi raskas ja hikinen. Päätin ostaa vettä aina kun sopiva kauppa tulisi vastaan. Se oli ihan järkevä ratkaisu ja puolen litran vesipullot takataskuissa saivatkin paidan venymään varsin mallikkaasti. Päälläni oli muuten uusi Goren paita, joka tuntui mukavalta päällä.

Lämpötila nousi koko ajan korkeammalle ja tuntui lohduttavalta, että sai ajaa tien eteläpuolta, jonne välistä muodostui varjoja. Niihin oli hyvä pysähtyä hetkeksi lepäämään. En todellakaan voinut polkea yhtä energiaa tuhlaavasti kuin normaalisti, sillä kuumuus ei todellakaan armahtanut.

Tuusniemellä pysähdyin syömään eväitä ja istumaan varjossa. Se tuntui todella mukavalta. Sitten olikin taas aika rasvata nahka, juoda runsaasti ja lähteä täydet vesipullot taskuissa ja isot pullot täytettyinä. Puolessa välissä alkoi jo arveluttamaan, viitsisinkö pyöräillä takaisin vai tulisinko maitojunalla (tai paremminkin linja-autolla) takaisin. Aurinkorasva alkoi jossain vaiheessa valumaan hien mukana silmiin ja kirvely pakotti pysähtymään ja huuhtelemaan silmiä kallisarvoisella vedellä. Mitään paikkaa ei kolottanut ja lihakset ainakin olivat lämpiminä. Pidin kuitenkin huolen, että saisin suoloja. Kramppaus kesken matkan oli todellinen huolenaihe.

Kun matkaa oli jäljellä vielä neljännes, olin jo päättänyt, että palaisin takaisin bussilla. Pyöräillessä en olisi hetkeäkään varjossa ja seuraavaksi päiväksi oli joka tapauksessa luvattu vieläkin kuumempaa. Nyt haaveilin vain ilmastoidusta hotellihuoneesta ja pulahtamisesta kylmään kylpyammeeseen. Viimeiset n. 25 kilometriä oli onneksi hyvää pyörätietä mutta nautinnosta ei ajamisen kohdalla enää voinut puhua. Jokainen kilometri tuntui edellistä pidemmältä eikä kuumentuneessa ilmassa varjossakaan ollut enää yhtään viileämpää. Vaikka tavallaan pidänkin siitä, että pidemmässä reissussa tuntuu rankalta, oli tämä matka Joensuuhun oikeasti hyvin epämiellyttävää. Viimeisten kilometrien aikana päätä jomotti ja keho huusi vain viilennystä.

Olin todella huojentunut, kun Garmin ohjasi minut viimein hotelli Greenstarin ovelle. Nopea kirjautuminen, pyörä huoneeseen, ilmastointi täysille ja ammeeseen viilentymään. Paitsi ettei hotellissa ollut ilmastointia eikä kylpyammetta. Ikkunoitakaan ei saanut aukaistua. Ei kuulkaas naurattanut. Onneksi suihkusta sentään tuli kylmää vettä.

Halusin sentään palkita itseni hyvällä illallisella. Valitettavasti valitsin italialaisen ravintolan, jonka merellinen lasagne sai minut lähinnä masentumaan. Tästä reissusta ei ollut tarkoitus nauttia. Yhden oluen sentään sain nautittua toisessa paikassa ja hetken istuttua joen rannassa. Kaupan kautta huoneeseen televisiota katsomaan ja nukkumaan. Huoneen tukalasta kuumuudesta huolimatta sain kuitenkin nukuttua varsin hyvin. Aamulla söin runsaan aamiaisen ja suuntasin linja-autoasemalle. Rocinante ja minä ansaitsimme kyydin kotiin. Linja-auto olikin viilein paikka, missä olin ollut yli vuorokauteen.

Valitettavasti en ollut nollannut laskuria, joten seuraavan päivä ajelu sai aikaan tuon omituisen hyppäyksen takaisin Kuopioon. Tänään hoksasin, että tietokoneeseen kytkeminen nollaa ajastimen mutta muuten sen joutuu tekemään manuaalisesti.

Matkaa reitille tuli n. 139 km ja aikaa siihen meni n. 6h 25 min. Mukana on kaikki pysähdykset.

Pyöräilyloma 11.07.: Kevyttä valmistautumista.

Vietin viikon 28 aikana todellisen pyöräilyloman Kuopiossa. Ajoin lähes joka päivä ja tein useita pitkiä lenkkejä. Loma oli todella raskas mutta nautinnollinen. Sain tutustuttua synnyinkaupunkini lähiympäristöön aivan uudella tavalla ja näin paljon hienoja maisemia.

Ensimmäisenä päivänä ajoin äitini kanssa todella kevyen lenkin - jopa siinä määrin kevyen, ettei edes hiki päässyt otsalle kihoamaan. Sää oli kaunis ja varsin kuuma mutta ei merkittävässä määrin tukala. Kallavesj tarjosi mukavan virvoitteluhetken ja pyöräilyhousut osoittautuivat ihan kelvollisiksi uikkareiksi.

Ikävä kyllä Garmin yllätti minut jättämällä tämänkertaisen harjoituksen päälle, mistä johtuu se, että seuraavana päivänä ehdin aloittaa reissun ja tuo outo viiva ilmestyi kartalle. Näitä virheitä sattui viikon aikana useampiakin, joten kartat ovat vähän hassun näköisiä.

Polle taas tallissaan.

Eilen sain haettua korjatun Rocinanten korjaamolta. Vika oli ollut vaihdekaapelissa, mistä oli sitten irronnut joitain säikeitä, mitkä puolestaan saivat vaihtajan napsuttamaan tyhjää. Tänään kävin sitten testiajelulla Kakskerran ympäri ja vaihteet toimivat kuin unelma. Ketjut pitää vielä vaihtaa ja laittaa nykyiset lamppuöljyyn lepäilemään.

Hämmästyttävää oli se, ettei koko matkan aikana tullut vastaan yhtään maantiepyöräilijää. Jotenkin oletin tällaisen sään saavan väen kierittämään kampea. Kotona sitten Ranskan ympäriajoa seuratessani kuulin Selinin sanovan, että Kupittaalla olisi ollut SM-rata-ajokisat, joten oletettavasti kaikki sukkahousuväki on mennyt sinne. Mielenkiintoistahan sitä olisi ollut seurata mutta kyllä ajaminen on silti aina hauskempaa.

Ikävä juttu sen sijaan oli Ruisrockiin matkalla ollut väki, joka jätti jälkeensä vanan roskaa ja mikä valitettavinta, myös rikottuja pulloja. Onneksi osasin odottaa moisia ja onnistuin välttelemään ne. Toivottavasti ei yksikään kumi puhkea tai mikä tärkeintä, yhdenkään koiran tassu vahingoitu. Ihmisiltä toivoisi edes jonkinlaista vastuun ottamista tekemisistään.

Keskiviikkona kävin tekemässä pienen lenkin Next Bikesta saamallani hiilikuiturunkoisella lainapyörällä. Pakko sanoa, että olihan sillä kyllä kevyt ajaa. Parempi kuitenkin jättää moiset kokeilut vähemmälle, sillä en oikein haluaisi alkaa himoitsemaan uutta pyörää. Autuaita ovat tietämättömät, vai miten se menikään?

Ostin kuitenkin uuden paidan Ajopyörästä. Tarvitsin paremman paidan ja löysin varsin istuvan mallin, joka myös väriensä puolesta on kuin sademetsän sammakko - oranssi väri kyllä huomataan ja saa toivottavasti autoilijat varomaan!"

Rusahtelevaa etenemistä

Tänään päätin testata, kestääkö selkäni pientä lenkkiä ja aika lailla heti satulaan päästyäni havaitsin ilokseni, ettei selkään sattunut. Koko reissun aikana ei tuntunut pienintäkään kipua, mikä oli erittäin mukavaa. Koska eteneminen tuntui sujuvan notkeasti ja vauhtia piisasi kuuman auringon alla, päätin tehdä 80 km reippaan pyrähdyksen. Ikävä kyllä jossain vaiheessa kävi selväksi, ettei vaihtaja suuremmin piitannut minun aikeistani. Ketjut hyppivät koko ajan takarattailla, mikä oli erittäin hermostuttava, etenkin kun suunnitelmissa on tehdä lähiaikoina pidempiä reissuja. Onneksi olin lähtenyt riittävän ajoissa liikenteeseen, joten ehdin Nextbikeen hakemaan apua. Epäilin itse joko säätöjen heittäneen tai sitten takapakka olisi kulunut liiaksi. Yllätyksekseni paljastui, että takavaihtajan vaijeri oli rispaantunut pahemman kerran vaihdekahvan sisältä ja näytti myös siltä, että myös vaihdekahva olisi rikkoontunut. Rocinante jäi siis tohtorin talliin. Onneksi sain menopelikseni kotiinpaluuta varten hiilikuiturunkoisen Lapierren S-Lite -pyörän, joka tuntui todellakin omaani paljon kevyemmältä. Olipa kerrassaan mielenkiintoista vertailla ajotuntumaa kotimatkan ajan. Toivottavasti kuitenkin oma Rocinanteni palaa pian ehtaakin ehompana, sillä töitä on luvassa.

Selkäkipu pitää miehen tieltä.

Perjantaina oli vakaana aikeenani ajaa 80 km lenkki mutta myöhäinen lähtöaika ja kipeytynyt selkä saivat minut päättämään luovuttaa yritykseksestäni ja tyytyä 40 km lenkkiin. Uskon selän kipeytyneen, kun torstaina pyöräilin vanhalla hybridilläni kahden vanhemman japanilaisen herrasmiehen kanssa kaupungilta Ruissalon Kuuvannokkaan ja takaisin. En ole pitkään aikaan ajanut pidempiä lenkkejä tuolla pyörällä vaan se on ollut pitkälti kauppakassi matkalla kaupunkiin ja takaisin. Nyt kuitenkin huono ajoasento sai varmaan alaselän kipeytymään. Lauantaina sitten sain aamupäivästä äärimmäisen viheliään noidannuolen tms., joka pisti hetkeksi melkein polvilleen. Onneksi kipu asettui päivän mittaan. Kuitenkin tämän selkäkivun takia en uskaltanut tänäänkään lähteä pyöräilemään vaikka sää oli kuumuudesta huolimatta mitä ihanteellisin. Pitää toivoa, että sää jatkuisi hyvänä, etten hukkaisi pyöräilykelejä turhauttavan selkäkivun vuoksi.

Onneksi sentään saatoin lohdutuksekseni katsoa Tour De Francen ensimmäisen etapin, jonka loppu oli kyllä jännittävä. Kaatumiset vain panevat hirvittämään joka kerta. Lisäksi sain viimein vaihdetuksi uudet tankoteipit. Nyt Rocinantella on punaiset sarvet.