Sekoilua Garminin kera

Hyvät säät sen kuin suosivat. Iltapäiväksi lupailtiin sadekuuroja, joten päätin hyödyntää kaunista ilmaa niin kauan kuin sitä riittäisi. Lenkkiä ennen kuitenkin pesin kunnolla molemmat pyöräni, peruskonkelini talven jäljiltä ja Rocinanten edellisten reissujen pölyistä. Oli suorastaan ilo katsella kiiltävän puhtaita kettinkejä, joiden tosin tiesin likaantuvat parin tunnin sisällä. Ei voi syödä kakkua ja säästää sitä, vai miten se sanottiinkaan?

Kengät tuntuivat aika tiukoilta jalkapohjasta mutta ajan kanssa ikävä tunne väheni. Toivottavasti se poistuu pian, sillä suunnitelmissa on piiiitkiä pyöräreissuja. Uudet kengät ja polkimet johtavat auttamatta siihen, että satulan korkeutta on säädettävä. Ikävä kyllä säätäessäni satulaa laitoin ajanmittauksen hetkeksi pois päältä ja sitä hetkeä kesti sitten 12 km matkan verran, eli se suora linja kartalla ei johdu siitä, että ET olisi liftannut kyytiin. Lähellä Merimaskua havaitsin tämän, mikä aiheutti muutaman ei niin korrektin ilmaisun. Olin tätä ennen tehnyt lenkin Kultarannan kautta sen sijaan, että olisin ajanut tavalliseen tapaan Rymättyläntietä koko matkan.

Vauhti oli ihan railakasta ja tuntuma miellyttävä. Olisin voinut vetää ylimääräisenkin tunnin. Pian paluuni jälkeen sadekuurot kuitenkin tulivat ylle. Pysyipä pyörä kuitenkin puhtaampana.