Uudet Continentalit alla

Tiistaina 14.9. päätin testailla uusia Continentalejani ja ajoin taas Kakskertaan. Kävin vielä matkalla ostamassa uuden sisuskumin satulalaukkuun. Retkessä ei ollut sinällään mitään erityistä ihmeellistä mutta jostain syystä jonkinlainen väsymys tuntui hiipineen sieluun ja ruumiiseen. Osa väsymyksestä varmasti johtuu siitä, että nämä pyöräilymahdollisuudet tuntuvat hupenevan koko ajan ja joka kerta pitää säätää pukeutumisen kanssa enemmän kuin kesällä, samalla kun miettii, josko tänään sataisi. Nyt kun lähes koko viikko on ollut sateista, on oikeastaan ollut ihan kiva levätä. Toivottavasti lähiviikot ovat kuitenkin kuivempia sillä varustukseni pitää sisällään jo sellaista asustusta, että uskon voivani jatkaa lenkkejä pidempään kuin viime vuonna.

Niin, ne Continentalin tuntuivat kyllä rullaavan paljon paremmin kuin kuluneet Michelinin halpikset. Vielä kun jossain vaiheessa olisi varaa hankkia uudet kiekot...

Reikä renkaassa

Perjantai, syyskuun 10 päivä päätin ajaa Rymättylään ja takaisin. Matkassa ei sinällään ole mitään kummempaa mainittavaa mutta tullessani yhteen isoon alamäkeen olin jo valmiiksi iloisena laittamalla polkimiin liikettä, kun eturengas tyhjeni. Onneksi se tapahtui pyörätiellä eikä liikennöidyllä tien pientareella.Sinällään en ihmetellyt, sillä olihan eturengas jo niin kulunut että pinta oli suureksi osaksi kulunut pois. Muutama blogiteksti sitten muistelen pohtineeni juuri renkaiden puhkeamista ja sitä, ettei sitä ollut vielä minulle tapahtunut reissun päällä. Onneksi tällä kertaa oli korjausvälineet ja varakumi mukana. Aikaa meni hetkinen mutta onneksi rengas irtosi ja meni paikalleen vaivatta. Aurinko vielä lämmitti, joten ei tarvinnut olla kylmissäänkään.

Kun kotona sitten vaihdoin uudet Continentalit vanhojen renkaiden tilalle, havaitsin, että ne olivatkin astetta tiukemmat asentaa paikoilleen. Siinä meni muutama hetki, kun yritti nostaa viimeiset sentit vanteen sisälle. Onneksi ei tarvinnut alkaa nykertämään tien päällä näiden kanssa. Kun selvitin, mistä kohtaa edellinen kumi oli puhjennut, löytyi reikä aivan venttiilin vierestä. Sitä olisi ollut hankala paikata, joten rengas sai mennä roskiin.

Kakskerta - Hirvensalo

Iltakiireet ja sateiset säät ovat aiheuttaneet sen, etten ole ehtinyt pyöräilemään ja nekin harvat kerrat parin viime viikon aikana ovat jääneet kirjaamatta ylös blogiin.

Torstaina 9.9. ajoin ensin Kakskerran ympäri, minkä jälkeen kiersin vielä Hirvensalon pohjoiskautta. Molemmat reitit ovat parhaita paikkoja treenata ylämäkiä Turun lähimaastossa. Aluehan ei ole suuresti tunnettu vuoristaan.

Palauttelua ja paketteja

Tänään piti lähteä sellaisella 60 km reippailulle. Sää oli harvinaista kyllä aivan tyyni eikä ollut erityisen viileäkään. Harmi vain, että jonkin matkaa poljettuani tajusin unohtaneeni satulalaukun kotiin. Siellä oli tietysti kaikki korjausvälineet, enkä uskaltanut kovin etäälle kotoa. Vaikka olenkin ajanut koko ajan puhkeamatta samoilla renkailla - yli 5500 km - en suinkaan usko olevani immuuni rei'ille. Eilenkin todistin yhden maantiepyöräilijän vaihtamassa rengasta, joten puhkeamisia sattuu. Itse vain olen onnistunut välttämään ne tämän pyörän ollessa kyseessä. Renkaat ovat tosin aika pahasti kuluneet, joten pitkään en usko niidenkään enää kestävän. Eivät edes ole mitään erikoislaadukkaita renkaita. Satulalaukun hakeminen olisi ollut sangen turhauttavaa, joten päätin tehdä hyvin kevyen palauttelulenkin. Mittaa tuli päälle 20 km ja syke pysyi hyvin alhaisena koko matkan. En viitsinyt kiirehtiä missään kohtaa. Tuntui oikeastaan aika mukavalta.

Luulen, että mahdollisuuteni jatkaa pyöräilyä edellisvuotta myöhäisemmäksi lisää se, että sain tänään Bike24:stä tilaamani lähetyksen, joka sisälsi uudet pitkät succikset (ilman pehmukkeita) sekä suojat kenkien päälle. Lisäksi mukana tuli myös ketjuvahaa, jota testaan mielelläni nähdäkseni onko se yhtään parempaa kuin nykyisin käyttämäni F2 Teflon Spray. Se sottaa sen verran runsaasti, että vaihtoehtoja etsitään. Ostin vielä ensi kautta varten uudet renkaat, Continental 4000S:t. Niitä ovat isot pojat kehuneet. Saas nähdä. Kaiken kukkuraksi hommasin uudet juomapullotelineet. Aikaisemmin ostamani ultramageat hiilikuitujäljitelmät kun pakkasivat irrottamaan magnesiumia tms., joka sotki pullot, jota kautta sormet, mistä johtuen tankonauhat. Pitää toivoa, että näistä ei irtoa mitään, vaikkeivat niin coolit olekaan. Ihan aitoja hiilikuitutelineitä en sen sijaan raaskinut hankkia. 60 euroa / teline on hivenen turhanpäiväistä.

4000 km rikki!

Tänään päätin ajaa ajokauden ehkä viimeisen pitkän lenkin. Syyspäivät lyhenevät, sää muuttuu viileämmäksi ja sateisemmaksi ja mahdollisuuksia pitkiin retkiin on entistä vähemmän. Tänään sää näytti kuitenkin tuulettomalta ja eri sääsivustot olivat eri mieltä, sataisiko. Jos sataisi, niin tuskin kovinkaan paljoa. Päätin siis ajaa yhden reitin, joka on kuulunut suunnitelmiini jo pitkään mutta en ole saanut aikaiseksi yrittää sitä. Tänään kuitenkin tuuli varsin leudosti lounaasta ja lännestä, joten en joutuisi pahaan vastatuuleen paluumatkalla.

Reitti oli yksinkertaisesti se, että ajoin Vanhaa Tampereentietä ja muita pohjoiseen meneviä teitä Oripäähän, sieltä Yläneelle ja lopuksi takaisin Turkuun. Auran kohdalla alkoi pikkuisen ripottelemaan ja kirosinkin sitä, etten ottanut sadetakkia mukaan. Lännessä oli paljon synkkiä pilviä ja pelkäsin joutuvani sateen armoille jossain vaiheessa. Ripottelu kuitenkin loppui varsin pian ja Yläneelle tultaessa päätin poiketa paikalliseen Siwaan ostamaan jotain syötävää. Päädyin kanakolmioleipään ja suolakurkkuun. Ikävä kyllä eväs alkoi painaa vatsassa jonkin matkaa yläneeltä lähdettyäni. Toinen leipä oli ilmeisesti liikaa. Mieli teki kuitenkin jotain lähempänä oikeaa ruokaa olevaa, sillä energiapatukat ja -geelit alkoivat tökkimään. Kun yhdistää ne ja pulloissa olevan urheilujuomasekoituksen, alkaa pelkäämään, että hampaat syöpyvät pois.

Jossain vaiheessa paluumatkalla oli pitkiä pätkiä tie aivan märkä. Olin välttynyt sateelta mutta pyörä menisi pesuun kotiin päästyäni. Kun viimein sitten pääsin kotikulmille, ajoin vielä lyhyen sakkolenkin, jotta saisin 140 km rikki. Pidän ylöspäin pyöristetyistä luvuista. Pyörän perusteellinen pesu sai odottaa suihkun, illallisen ja Vuoltan etapin loppuun. Oli hyvä pestä pyörä ihan tuoreeltaan, sillä pinttynyttä kuraa on vaikeampi saada irti. Samalla tuli pestyksi ketjutkin ketjupesurilla. Siinä on oma vaivansa mutta kiiltävän puhtaat ketjut ovat aina piristävä näky.

Sain myös rikottua taas yhden luvun. Aikaisempina vuosina en päässyt 3000 kilometriin mutta nyt sain jo neljä tonnia rikki. Melkein siis 1000 km jokaista ajokuukautta kohden. Hieman epäilen, sallivatko säät enää minun pistää yhtä ylimääräistä tonnia selkäni taakse mutta jokunen sata varmaankin. Toivotaan suhteellisen leutoa ja kuivaa syksyä.

Lauantailenkki ja kokemuksia Garmin 705:stä.

Eilen meni ilta hivenen pitkäksi näyttelyn avajaisissa, joten tänään päätin tehdä lyhyen ja kevyen lenkin. Matkalla olo parani edetessä siten, että päätin jatkaa ja nautiskella ajosta. En pyrkinyt ottamaan lihaksista liikoja irti vaan pyrin ajelemaan varsin leppoisin polkaisuin. Kaarinaan tullessa päätin vielä tehdä piston kuusiston linnanraunioiden lähistölle. Siellä näin kuinka haukka jahtasi varpusta ja nappasi sen kiinni lennosta. Sää oli viileä ja tuulinen mutta laitoin päälle sen verran lämpimän kerraston, että välistä oli jopa kuumahkoa. Tekninen pitkähihainen aluspaita todellakin on hyödyllinen.

Kommenteissa Jukka halusi minun esittelevän Garmin 705 -navigaattoria. Hauska pyyntö, vaikka en todellakaan ole erityisen tekninen ihminen ja kaikki seuraava perustuu vain omaan rajalliseen kokeiluuni. Ensin lyhyesti: jos minulta kysytään, onko Garmin hyvä hankinta, voin varauksetta sanoa omalta osaltani "kyllä".

Minulla se on toiminut hyvin, vaikka ainakin Fillarifoorumilla on useampi valitellut sen tehneen tenän ja tietojen kadonneen. Itse olen säästynyt näiltä, joten en voi kommentoida näitä sen enempää. Pitää toivoa, ettei ongelmia tulekaan.

Garmin on isohko, jos vertaa vaikkapa Polarin mittareihin, mutta se on ymmärrettävää - onhan kyseessä navigaattori. Tämä oli se pääasiallinen ominaisuus, jonka vuoksi laitteen hankin. Mahdollisuus lukea karttaa ajaessa on tehnyt pyöräilyharrastuksestani noin 100% hauskempaa, sillä nyt voin paljon rohkeammin tehdä retkiä ex tempore. Samalla tulee nähtyä maisemia monipuolisemmin.

Iso ilo kartasta tulee suunniteltujen reittien kautta. Näin voi etukäteen rakentaa harjoituksen, jota seurata ja kilpailla virtuaalista ajajaa vastaan. Todella hauskaksi homma muuttuu käytettäessä aikaisempia omia harjoituksia ja ajaessa kilpaa itseään vastaan. Oman aikaisemman ajonsa näkee kartalla omana symbolinaan.

Sen sijaan, että olisin maksanut maltaita Garminin omista kartoista, latasin netistä vapaan lähdekoodin karttoja, jotka näyttävät suurimman osan teistä vaikka välistä tuleekin vastaan tie, jota ei kartalta löydy. Laitteen mukana tuleva yleismaailmallinen kartta on täysin turha.

Omaan laitteeseeni kuului syke-, nopeus- ja kadenssimittarit. Saatavilla olisi ilmeisesti myös wattimittari mutta sitä en tullut hankkineeksi. Saan suurimman osan itseäni kiinnostavista tiedoista noista mittareista. Sykemittariin saattaa vaikuttaa huonoista materiaaleista tehdyt paidat. Hyvälaatuiset pyöräilypaidat eivät ole saaneet aikaiseksi sykepiikkejä.

En tiedä, millä perusteilla Garmin laskee kalorien kulutuksen, mutta mielestäni ne ovat jokseenkin yläkanttiin. Tekisi mieli laittaa vanha Polarin mittarikin kiinni pyörään ja katsoa, miten arvot eroavat.

Garminissa saa säädettyä hyvinkin runsaasti asioita, joten sen saa hyvinkin omanlaisekseen. Mitä tietoja näytölle tulee, on helposti hallittavissa ja niitä saa maksimissa kahdeksan eri vaihtoehtoa.

Yksi piirre Garminissa on erityisen mieluisa: akun kesto. Jos laite on ladattu, ei tarvitse huolehtia pitkään aikaan, että virta loppuisi. Laite ilmoittaa noin puoli tuntia etukäteen latauksen olevan vähissä ja seuraavan kerran muutama sekunti, ennen kuin sammuu. Kokemuksesta voin sanoa, että laite kannattaa sammuttaa ennen tätä, sillä virran loppuminen laitteesta tyhjentää muistin osittain. Vanhat reissut eivät katoa muistista mutta parhaillaan ajossa ollut kylläkin, samoin kuin aikaisemmin tehdyt säädöt ja esim. ajokilometreistäkin osa häviää. Itselleni kävi kerran näin ja voin sanoa, että harmitti.

Garmin 705 on tehty pyöräilijälle, jolle matkanteolla on merkitystä. Jos ajaa vain tuttuja reittejä, ei Garminia tule ehkä käytetyksi riittävästi, jotta sen kalliihko hinta tulisi perustelluksi. Jos sen sijaan nauttii pitkistä retkistä teillä, jotka eivät ole tuttuja, Garminista muodostuu korvaamaton kumppani. Jos nykyinen Garmin menisi rikki, hankkisin taatusti uuden.

Tuulta ja keski-ikäisiä miehiä lycrassa.

Tänään oli sen verran kova koillistuuli, että päätin suunnitella reitin ihan sen mukaan. Ajoin ensin Liedon ohi kunnes käännyin Nauristielle ja suuntasin Paimioon. Paimiosta sitten kotiin. En ollut koskaan ajanut Nauristietä, joten vilkaisin Google Street Viewin kautta millainen tie siellä on. Tie oli kelvollinen mutta näin, että matka Paimiosta Hämeentielle olisi ylämäkeä ja aukeaa, joten tällaisella tuulella se olisi ollut todellista kidutusta. Päätin siis ajaa kierroksen myötäpäivään. Lopulta ehdin kotiin nähdäkseni viimeiset kilometrit tämänpäiväisestä Vuoltasta.

Eniten lenkeissä ärsyttää Turusta pois pääseminen, sillä tiellä on lukemattomia liikennevaloja, joiden takia liikkuminen on pätkivää. En oikein voi kuvitellakaan asuvani jossain Helsingissä, jossa liikennöidyimmiltä alueilta poistumiseen menisi ikuisuus. Turku on onneksi sen verran pieni, että tämä on haitta vain lenkkien alussa tai lopussa.

Varustautuminen pyöräreissuihin on aina näinä välikausina hankalaa. Ei oikein tiedä, onko liian lämmin vai liian kylmä. Päätin kuitenkin pelata varman päälle ja laitoin Windstopperin. Se on siitä mainio, että kunhan kropassa alkaa veri kunnolla kiertää, ilmakerros takin ja ihon välissä lämpiää. Siksi niinkin ohuella asusteella pärjää mainiosti. Ja sitten kun lämpötila laskee kympin tienoille, voikin laittaa Windstopperin alle tiukan teknisen aluspaidan, joka lämmittää hyvin. Sillä pitäisi pärjäillä jo lähemmäksi nollaa. Tällä hetkellä eniten huolettaa lämpimien hanskojen puute. Pitää katsoa, kuinka kauan nykyisillä kokohanskoilla pärjää. Jossain vaiheessa minunkin kestokyvylleni tulee stoppi. Ja aikaisempien kokemusten perusteella siihen ei mene pitkään. Toivottavasti säät ovat suhteellisen suotuisi pitkälle lokakuuhun.

Mielenkiintoinen on muuten viime aikoina palstoilla puhuttanut MAMIL-ilmiö, eli Middle-aged Men In Lycra. Kerrankin huomaa kuuluvansa jonkinlaiseen viiteryhmään. Tai melkein, sillä minulla on vielä muutama kuukausi ennen kuin olen artikkelin mukaan keski-ikäinen eli 35 vuotta. Toisaalta, en ole tähän mennessä vielä ajellut jalkojani eikä minulla valitettavasti ole hiilikuitua muussa kuin etuhaarukassa ja kenkien pohjissa. Mutta ajatuksena havaitsen jotain samaa omassa kehityksessäni.

Itse löysin maantiepyöräilyn riemun vasta yli kolmekymppisenä. Innostus pyöräilyyn kehittyi salavihkaisesti eikä minulla ollut ketään, joka olisi minua siihen johdattanut. Olen kiinnittänyt huomiota muihin harrastajiin vasta sen jälkeen, kun harrastus todella käynnistyi. En siis koe seuranneeni mitään trendiä, ainakaan tietoisesti. Yleinen suhtautumiseni liikuntaan ja urheiluun on ollut aina hivenen nihkeää. En ole erityisen kilpailuhenkinen, joten joukkuelajit ovat olleet vieraita. Olen nauttinut enemmän oman itsensä päihittämisestä. Hassua vain, että joka kerta kun näen edessäni toisen maantiepyöräilijän, minussa herää välitön halu ottaa tämä kiinni ja jättää taakseni.

Kakskerta

Eilen polkaistu Kakskerran ympäriajo ei poikennut juuri mitenkään edellisistä. Tuuli edelleen etelästä. Kun vertaan aikaisempiin Kakskerran kierroksiin, meni hivenen hitaammin. Pakko myöntää, että ilmeisesti Myllyn pyöräily tuntui sen verran kropassa, että aivan kauheisiin nopeuksiin en päässyt. Havaitsee kyllä sen, että tukilihaksia pitäisi treenata paljon enemmän. Polkiessa tuntee, kuinka syvät selkälihakset eivät ole parhaimmillaan. Tänään olisi ollut lämmin ja kaunis päivä pyöräillä mutta oli jo päättänyt, että salille on mentävä tukilihaksia vahvistamaan, joten sai nyt jäädä pyöräilemättä (sitä paitsi kaikki vaatteet olivat pesun jäljiltä kuivumassa).