Uudet Continentalit alla

Tiistaina 14.9. päätin testailla uusia Continentalejani ja ajoin taas Kakskertaan. Kävin vielä matkalla ostamassa uuden sisuskumin satulalaukkuun. Retkessä ei ollut sinällään mitään erityistä ihmeellistä mutta jostain syystä jonkinlainen väsymys tuntui hiipineen sieluun ja ruumiiseen. Osa väsymyksestä varmasti johtuu siitä, että nämä pyöräilymahdollisuudet tuntuvat hupenevan koko ajan ja joka kerta pitää säätää pukeutumisen kanssa enemmän kuin kesällä, samalla kun miettii, josko tänään sataisi. Nyt kun lähes koko viikko on ollut sateista, on oikeastaan ollut ihan kiva levätä. Toivottavasti lähiviikot ovat kuitenkin kuivempia sillä varustukseni pitää sisällään jo sellaista asustusta, että uskon voivani jatkaa lenkkejä pidempään kuin viime vuonna.

Niin, ne Continentalin tuntuivat kyllä rullaavan paljon paremmin kuin kuluneet Michelinin halpikset. Vielä kun jossain vaiheessa olisi varaa hankkia uudet kiekot...

Reikä renkaassa

Perjantai, syyskuun 10 päivä päätin ajaa Rymättylään ja takaisin. Matkassa ei sinällään ole mitään kummempaa mainittavaa mutta tullessani yhteen isoon alamäkeen olin jo valmiiksi iloisena laittamalla polkimiin liikettä, kun eturengas tyhjeni. Onneksi se tapahtui pyörätiellä eikä liikennöidyllä tien pientareella.Sinällään en ihmetellyt, sillä olihan eturengas jo niin kulunut että pinta oli suureksi osaksi kulunut pois. Muutama blogiteksti sitten muistelen pohtineeni juuri renkaiden puhkeamista ja sitä, ettei sitä ollut vielä minulle tapahtunut reissun päällä. Onneksi tällä kertaa oli korjausvälineet ja varakumi mukana. Aikaa meni hetkinen mutta onneksi rengas irtosi ja meni paikalleen vaivatta. Aurinko vielä lämmitti, joten ei tarvinnut olla kylmissäänkään.

Kun kotona sitten vaihdoin uudet Continentalit vanhojen renkaiden tilalle, havaitsin, että ne olivatkin astetta tiukemmat asentaa paikoilleen. Siinä meni muutama hetki, kun yritti nostaa viimeiset sentit vanteen sisälle. Onneksi ei tarvinnut alkaa nykertämään tien päällä näiden kanssa. Kun selvitin, mistä kohtaa edellinen kumi oli puhjennut, löytyi reikä aivan venttiilin vierestä. Sitä olisi ollut hankala paikata, joten rengas sai mennä roskiin.

Kakskerta - Hirvensalo

Iltakiireet ja sateiset säät ovat aiheuttaneet sen, etten ole ehtinyt pyöräilemään ja nekin harvat kerrat parin viime viikon aikana ovat jääneet kirjaamatta ylös blogiin.

Torstaina 9.9. ajoin ensin Kakskerran ympäri, minkä jälkeen kiersin vielä Hirvensalon pohjoiskautta. Molemmat reitit ovat parhaita paikkoja treenata ylämäkiä Turun lähimaastossa. Aluehan ei ole suuresti tunnettu vuoristaan.

Palauttelua ja paketteja

Tänään piti lähteä sellaisella 60 km reippailulle. Sää oli harvinaista kyllä aivan tyyni eikä ollut erityisen viileäkään. Harmi vain, että jonkin matkaa poljettuani tajusin unohtaneeni satulalaukun kotiin. Siellä oli tietysti kaikki korjausvälineet, enkä uskaltanut kovin etäälle kotoa. Vaikka olenkin ajanut koko ajan puhkeamatta samoilla renkailla - yli 5500 km - en suinkaan usko olevani immuuni rei'ille. Eilenkin todistin yhden maantiepyöräilijän vaihtamassa rengasta, joten puhkeamisia sattuu. Itse vain olen onnistunut välttämään ne tämän pyörän ollessa kyseessä. Renkaat ovat tosin aika pahasti kuluneet, joten pitkään en usko niidenkään enää kestävän. Eivät edes ole mitään erikoislaadukkaita renkaita. Satulalaukun hakeminen olisi ollut sangen turhauttavaa, joten päätin tehdä hyvin kevyen palauttelulenkin. Mittaa tuli päälle 20 km ja syke pysyi hyvin alhaisena koko matkan. En viitsinyt kiirehtiä missään kohtaa. Tuntui oikeastaan aika mukavalta.

Luulen, että mahdollisuuteni jatkaa pyöräilyä edellisvuotta myöhäisemmäksi lisää se, että sain tänään Bike24:stä tilaamani lähetyksen, joka sisälsi uudet pitkät succikset (ilman pehmukkeita) sekä suojat kenkien päälle. Lisäksi mukana tuli myös ketjuvahaa, jota testaan mielelläni nähdäkseni onko se yhtään parempaa kuin nykyisin käyttämäni F2 Teflon Spray. Se sottaa sen verran runsaasti, että vaihtoehtoja etsitään. Ostin vielä ensi kautta varten uudet renkaat, Continental 4000S:t. Niitä ovat isot pojat kehuneet. Saas nähdä. Kaiken kukkuraksi hommasin uudet juomapullotelineet. Aikaisemmin ostamani ultramageat hiilikuitujäljitelmät kun pakkasivat irrottamaan magnesiumia tms., joka sotki pullot, jota kautta sormet, mistä johtuen tankonauhat. Pitää toivoa, että näistä ei irtoa mitään, vaikkeivat niin coolit olekaan. Ihan aitoja hiilikuitutelineitä en sen sijaan raaskinut hankkia. 60 euroa / teline on hivenen turhanpäiväistä.

4000 km rikki!

Tänään päätin ajaa ajokauden ehkä viimeisen pitkän lenkin. Syyspäivät lyhenevät, sää muuttuu viileämmäksi ja sateisemmaksi ja mahdollisuuksia pitkiin retkiin on entistä vähemmän. Tänään sää näytti kuitenkin tuulettomalta ja eri sääsivustot olivat eri mieltä, sataisiko. Jos sataisi, niin tuskin kovinkaan paljoa. Päätin siis ajaa yhden reitin, joka on kuulunut suunnitelmiini jo pitkään mutta en ole saanut aikaiseksi yrittää sitä. Tänään kuitenkin tuuli varsin leudosti lounaasta ja lännestä, joten en joutuisi pahaan vastatuuleen paluumatkalla.

Reitti oli yksinkertaisesti se, että ajoin Vanhaa Tampereentietä ja muita pohjoiseen meneviä teitä Oripäähän, sieltä Yläneelle ja lopuksi takaisin Turkuun. Auran kohdalla alkoi pikkuisen ripottelemaan ja kirosinkin sitä, etten ottanut sadetakkia mukaan. Lännessä oli paljon synkkiä pilviä ja pelkäsin joutuvani sateen armoille jossain vaiheessa. Ripottelu kuitenkin loppui varsin pian ja Yläneelle tultaessa päätin poiketa paikalliseen Siwaan ostamaan jotain syötävää. Päädyin kanakolmioleipään ja suolakurkkuun. Ikävä kyllä eväs alkoi painaa vatsassa jonkin matkaa yläneeltä lähdettyäni. Toinen leipä oli ilmeisesti liikaa. Mieli teki kuitenkin jotain lähempänä oikeaa ruokaa olevaa, sillä energiapatukat ja -geelit alkoivat tökkimään. Kun yhdistää ne ja pulloissa olevan urheilujuomasekoituksen, alkaa pelkäämään, että hampaat syöpyvät pois.

Jossain vaiheessa paluumatkalla oli pitkiä pätkiä tie aivan märkä. Olin välttynyt sateelta mutta pyörä menisi pesuun kotiin päästyäni. Kun viimein sitten pääsin kotikulmille, ajoin vielä lyhyen sakkolenkin, jotta saisin 140 km rikki. Pidän ylöspäin pyöristetyistä luvuista. Pyörän perusteellinen pesu sai odottaa suihkun, illallisen ja Vuoltan etapin loppuun. Oli hyvä pestä pyörä ihan tuoreeltaan, sillä pinttynyttä kuraa on vaikeampi saada irti. Samalla tuli pestyksi ketjutkin ketjupesurilla. Siinä on oma vaivansa mutta kiiltävän puhtaat ketjut ovat aina piristävä näky.

Sain myös rikottua taas yhden luvun. Aikaisempina vuosina en päässyt 3000 kilometriin mutta nyt sain jo neljä tonnia rikki. Melkein siis 1000 km jokaista ajokuukautta kohden. Hieman epäilen, sallivatko säät enää minun pistää yhtä ylimääräistä tonnia selkäni taakse mutta jokunen sata varmaankin. Toivotaan suhteellisen leutoa ja kuivaa syksyä.

Lauantailenkki ja kokemuksia Garmin 705:stä.

Eilen meni ilta hivenen pitkäksi näyttelyn avajaisissa, joten tänään päätin tehdä lyhyen ja kevyen lenkin. Matkalla olo parani edetessä siten, että päätin jatkaa ja nautiskella ajosta. En pyrkinyt ottamaan lihaksista liikoja irti vaan pyrin ajelemaan varsin leppoisin polkaisuin. Kaarinaan tullessa päätin vielä tehdä piston kuusiston linnanraunioiden lähistölle. Siellä näin kuinka haukka jahtasi varpusta ja nappasi sen kiinni lennosta. Sää oli viileä ja tuulinen mutta laitoin päälle sen verran lämpimän kerraston, että välistä oli jopa kuumahkoa. Tekninen pitkähihainen aluspaita todellakin on hyödyllinen.

Kommenteissa Jukka halusi minun esittelevän Garmin 705 -navigaattoria. Hauska pyyntö, vaikka en todellakaan ole erityisen tekninen ihminen ja kaikki seuraava perustuu vain omaan rajalliseen kokeiluuni. Ensin lyhyesti: jos minulta kysytään, onko Garmin hyvä hankinta, voin varauksetta sanoa omalta osaltani "kyllä".

Minulla se on toiminut hyvin, vaikka ainakin Fillarifoorumilla on useampi valitellut sen tehneen tenän ja tietojen kadonneen. Itse olen säästynyt näiltä, joten en voi kommentoida näitä sen enempää. Pitää toivoa, ettei ongelmia tulekaan.

Garmin on isohko, jos vertaa vaikkapa Polarin mittareihin, mutta se on ymmärrettävää - onhan kyseessä navigaattori. Tämä oli se pääasiallinen ominaisuus, jonka vuoksi laitteen hankin. Mahdollisuus lukea karttaa ajaessa on tehnyt pyöräilyharrastuksestani noin 100% hauskempaa, sillä nyt voin paljon rohkeammin tehdä retkiä ex tempore. Samalla tulee nähtyä maisemia monipuolisemmin.

Iso ilo kartasta tulee suunniteltujen reittien kautta. Näin voi etukäteen rakentaa harjoituksen, jota seurata ja kilpailla virtuaalista ajajaa vastaan. Todella hauskaksi homma muuttuu käytettäessä aikaisempia omia harjoituksia ja ajaessa kilpaa itseään vastaan. Oman aikaisemman ajonsa näkee kartalla omana symbolinaan.

Sen sijaan, että olisin maksanut maltaita Garminin omista kartoista, latasin netistä vapaan lähdekoodin karttoja, jotka näyttävät suurimman osan teistä vaikka välistä tuleekin vastaan tie, jota ei kartalta löydy. Laitteen mukana tuleva yleismaailmallinen kartta on täysin turha.

Omaan laitteeseeni kuului syke-, nopeus- ja kadenssimittarit. Saatavilla olisi ilmeisesti myös wattimittari mutta sitä en tullut hankkineeksi. Saan suurimman osan itseäni kiinnostavista tiedoista noista mittareista. Sykemittariin saattaa vaikuttaa huonoista materiaaleista tehdyt paidat. Hyvälaatuiset pyöräilypaidat eivät ole saaneet aikaiseksi sykepiikkejä.

En tiedä, millä perusteilla Garmin laskee kalorien kulutuksen, mutta mielestäni ne ovat jokseenkin yläkanttiin. Tekisi mieli laittaa vanha Polarin mittarikin kiinni pyörään ja katsoa, miten arvot eroavat.

Garminissa saa säädettyä hyvinkin runsaasti asioita, joten sen saa hyvinkin omanlaisekseen. Mitä tietoja näytölle tulee, on helposti hallittavissa ja niitä saa maksimissa kahdeksan eri vaihtoehtoa.

Yksi piirre Garminissa on erityisen mieluisa: akun kesto. Jos laite on ladattu, ei tarvitse huolehtia pitkään aikaan, että virta loppuisi. Laite ilmoittaa noin puoli tuntia etukäteen latauksen olevan vähissä ja seuraavan kerran muutama sekunti, ennen kuin sammuu. Kokemuksesta voin sanoa, että laite kannattaa sammuttaa ennen tätä, sillä virran loppuminen laitteesta tyhjentää muistin osittain. Vanhat reissut eivät katoa muistista mutta parhaillaan ajossa ollut kylläkin, samoin kuin aikaisemmin tehdyt säädöt ja esim. ajokilometreistäkin osa häviää. Itselleni kävi kerran näin ja voin sanoa, että harmitti.

Garmin 705 on tehty pyöräilijälle, jolle matkanteolla on merkitystä. Jos ajaa vain tuttuja reittejä, ei Garminia tule ehkä käytetyksi riittävästi, jotta sen kalliihko hinta tulisi perustelluksi. Jos sen sijaan nauttii pitkistä retkistä teillä, jotka eivät ole tuttuja, Garminista muodostuu korvaamaton kumppani. Jos nykyinen Garmin menisi rikki, hankkisin taatusti uuden.

Tuulta ja keski-ikäisiä miehiä lycrassa.

Tänään oli sen verran kova koillistuuli, että päätin suunnitella reitin ihan sen mukaan. Ajoin ensin Liedon ohi kunnes käännyin Nauristielle ja suuntasin Paimioon. Paimiosta sitten kotiin. En ollut koskaan ajanut Nauristietä, joten vilkaisin Google Street Viewin kautta millainen tie siellä on. Tie oli kelvollinen mutta näin, että matka Paimiosta Hämeentielle olisi ylämäkeä ja aukeaa, joten tällaisella tuulella se olisi ollut todellista kidutusta. Päätin siis ajaa kierroksen myötäpäivään. Lopulta ehdin kotiin nähdäkseni viimeiset kilometrit tämänpäiväisestä Vuoltasta.

Eniten lenkeissä ärsyttää Turusta pois pääseminen, sillä tiellä on lukemattomia liikennevaloja, joiden takia liikkuminen on pätkivää. En oikein voi kuvitellakaan asuvani jossain Helsingissä, jossa liikennöidyimmiltä alueilta poistumiseen menisi ikuisuus. Turku on onneksi sen verran pieni, että tämä on haitta vain lenkkien alussa tai lopussa.

Varustautuminen pyöräreissuihin on aina näinä välikausina hankalaa. Ei oikein tiedä, onko liian lämmin vai liian kylmä. Päätin kuitenkin pelata varman päälle ja laitoin Windstopperin. Se on siitä mainio, että kunhan kropassa alkaa veri kunnolla kiertää, ilmakerros takin ja ihon välissä lämpiää. Siksi niinkin ohuella asusteella pärjää mainiosti. Ja sitten kun lämpötila laskee kympin tienoille, voikin laittaa Windstopperin alle tiukan teknisen aluspaidan, joka lämmittää hyvin. Sillä pitäisi pärjäillä jo lähemmäksi nollaa. Tällä hetkellä eniten huolettaa lämpimien hanskojen puute. Pitää katsoa, kuinka kauan nykyisillä kokohanskoilla pärjää. Jossain vaiheessa minunkin kestokyvylleni tulee stoppi. Ja aikaisempien kokemusten perusteella siihen ei mene pitkään. Toivottavasti säät ovat suhteellisen suotuisi pitkälle lokakuuhun.

Mielenkiintoinen on muuten viime aikoina palstoilla puhuttanut MAMIL-ilmiö, eli Middle-aged Men In Lycra. Kerrankin huomaa kuuluvansa jonkinlaiseen viiteryhmään. Tai melkein, sillä minulla on vielä muutama kuukausi ennen kuin olen artikkelin mukaan keski-ikäinen eli 35 vuotta. Toisaalta, en ole tähän mennessä vielä ajellut jalkojani eikä minulla valitettavasti ole hiilikuitua muussa kuin etuhaarukassa ja kenkien pohjissa. Mutta ajatuksena havaitsen jotain samaa omassa kehityksessäni.

Itse löysin maantiepyöräilyn riemun vasta yli kolmekymppisenä. Innostus pyöräilyyn kehittyi salavihkaisesti eikä minulla ollut ketään, joka olisi minua siihen johdattanut. Olen kiinnittänyt huomiota muihin harrastajiin vasta sen jälkeen, kun harrastus todella käynnistyi. En siis koe seuranneeni mitään trendiä, ainakaan tietoisesti. Yleinen suhtautumiseni liikuntaan ja urheiluun on ollut aina hivenen nihkeää. En ole erityisen kilpailuhenkinen, joten joukkuelajit ovat olleet vieraita. Olen nauttinut enemmän oman itsensä päihittämisestä. Hassua vain, että joka kerta kun näen edessäni toisen maantiepyöräilijän, minussa herää välitön halu ottaa tämä kiinni ja jättää taakseni.

Kakskerta

Eilen polkaistu Kakskerran ympäriajo ei poikennut juuri mitenkään edellisistä. Tuuli edelleen etelästä. Kun vertaan aikaisempiin Kakskerran kierroksiin, meni hivenen hitaammin. Pakko myöntää, että ilmeisesti Myllyn pyöräily tuntui sen verran kropassa, että aivan kauheisiin nopeuksiin en päässyt. Havaitsee kyllä sen, että tukilihaksia pitäisi treenata paljon enemmän. Polkiessa tuntee, kuinka syvät selkälihakset eivät ole parhaimmillaan. Tänään olisi ollut lämmin ja kaunis päivä pyöräillä mutta oli jo päättänyt, että salille on mentävä tukilihaksia vahvistamaan, joten sai nyt jäädä pyöräilemättä (sitä paitsi kaikki vaatteet olivat pesun jäljiltä kuivumassa).

Myllyn pyöräily 2010

Viime vuonna osallistuin Myllyn pyöräilyyn ensimmäisen kerran ja se oli sen verran hauska kokemus, että päätin ajaa sen uudestaan tänäkin vuonna. Viime kerralla taistelin perille ajassa 4 h 5 min keskinopeudella 29.7 km/h. Olin siihen erittäin tyytyväinen ja halusin parantaa sen alle neljään tuntiin.

Sää näytti huolestuttavasti sateiselta, mikä pelotti aika paljon, sillä iso joukko enemmän tai vähemmän kokeneita (joista jälkimmäisiin ehdottomasti kuulun) pyöräilijöitä isossa joukossa liukastelemassa märällä asvaltilla ei todellakaan ollut se, mitä tapahtumalta toivoin. Edellisenä iltana söin ehkä liian myöhään ja seuraava päivä hieman hermostutti, joten nukuin koko yön todella huonosti. Lähtökohta kesän ensimmäiselle ja ainoalle pyöräilytapahtumalleni ei todellakaan alkaisi hyvin.

Onneksi pyörä oli kunnossa ja asusteet pestyinä. Sää näytti olevan aika viileä, joten pistin päälle Goren ihonmyötäisen windstopper-takin ja pyöräilyhousujen lisäksi säärystimet. Käsiin kokohansikkaat ja sukkina aika paksut villaiset vaellussukat. Arvelin villan olevan viisain valinta, jos alkaisi sataa ja jalat kastuisivat. Ikävä kyllä minulla ei ole suojuksia kengille. Ne pitää arvatenkin hankkia pikimmiten. Paksut sukat nimittäin eivät salli varpaille tarpeeksi liikkumatilaa ja ne tapaavat puutua helposti. Varuilta otin mukaan pyöräilysadetakin, jota en vielä ollut kertaakaan käyttänyt. Eväiksi otin vain pari geeliä, kun arvelin pysähtyväni tankkaamaan parilla pysäkillä.

Matka Kerttulaan oli aika kylmä ja hieman tuumasin, että olinkohan sittenkään laittanut päälle riittävästi. Toivoin kuitenkin kropan pysyvän lämpimänä, kun matka todella alkaisi. Viime vuonna aloituspaikalle oli matkalla runsaasti väkeä, nyt sain ajaa lähes koko matkan aivan yksin. Kylmä sää ja sateen mahdollisuus saattoi ehkä karkoittaa monet. En sitten lainkaan hämmästynyt, kun lähtöalueella ei ollut aivan yhtä paljon osanottajia kuin viimeksi.

Siirryin jo ennen lähtöä kohtuullisen lähelle kärkeä ja pyrin pääsemään ennen Naantalia hyviin asemiin. Arvuuttelin, kukahan mahtaisi olla lähellä omaa kuntoani ja pysyttelemään tämän peesissä. Tämähän oli tietysti aivan mahdoton tehtävä. Alku oli se kohta, jota pelkäsin eniten, sillä siinä oli runsaasti väkeä yhdessä ja mitään kunnollisia linjoja ei tietenkään muodustunut vaan moni pyrki lähelle kärkeä.

Merimaskuun päästyämme vauhti oli hyvä ja hitaimmat menijät jääneet jälkeen. Mukana ei ollut enää kovin montaa muulla kuin maantiepyörällä ajavia, pari cyclocrossia ja fitness-pyörää ehkä. Arviolta viitisenkymmentä ensimmäistä jakautui pian jossain Velkuan risteyksen kohdalla kahdeksi ryhmäksi, jossa jälkimmäisessä ajattelin pysytellä. Ensimmäinen ryhmä alkoi pikku hiljaa erkaantua ja minua rupesi ärsyttämään hidasteleva oma ryhmäni. Sitten päätin olla uhkarohkea ja kuroa jo 200 metrin mittaiseksi venyneen eron kiinni. Otin siis kovan sprintin ja poljin niin paljon kuin suinkin jaksoin saadakseni kärkiryhmän kiinni. Odotin jonkun lähtevän vetooni mutta havaistin jatkavani urotyötäni aivan omin voimin. Puolessa välissä keuhkot ja pumppu olivat jo kovilla ja mieleeni iski huolestunut ajatus siitä, että haaskaan tässä voimiani enkä saakaan porukkaa kiinni. Peesissä on niin helppo ajaa ja nyt sain polkea täysillä vastatuuleen. Sitten lopulta sain ryhmän kiinni Velkuantien ja Merimaskuntien risteyksessä ja toivoin pysyväni vedossa riittävän pitkään, jotta saisin palauduttua kokonaan.

Olin nyt ensimmäisessä ryhmässä tai ainakin uskon, ettei ryhmää edeltänyt ainakaan kovin montaa irtiottajaa. Pysyttelin pitkään peesissä toipumassa mutta pikku hiljaa siirryin jonossa eteenpäin ja arvelin joutuvani jossain kohtaa myös vetovuoroon. Mikäähän ei tietenkään estäisi minua pysyttelemässä perässä mutta halusin kuitenkin kantaa oman osuuteni. Vedin n. puolitoista kilometriä siinä 75 km kohdalla ja havaitsin kyllä, kuinka kovaa se on. Koko ajan piti koittaa keskittyä vetämään samalla nopeudella pitäen mielessä, että joku on koko ajan kiinni takarenkaassa. Olin tyytyväinen päästessäni lepäämään.

Kertaakaan koko matkan aikana ei ryhmä pysähtynyt tankkauspaikalle. Hieman huolestutti, riittäisikö nuo kaksi geeliä ravinnoksi. Eniten kuitenkin mieltä painoi se, että koko ajan teki mieli pysähtyä tyhjentämään rakkoa mutta jos sen tekisin, joutuisin heittämään hyvästit tälle joukolle ja taistelemaan yksin tuulta vastaan kunnes seuraava porukka saisi minut kiinni. Päätin, että jos luonto kutsuisi, niin sitten pysähtyisin, muuten sinnittelisin.

Mieli oli koko ajan skarppina, sillä silmä tarkkana piti silmäillä edellä ajavaa, tietä ja letkan liikettä. Kovin montaa kertaa ei voinut irroittaa käsiä kahvoilta. Yhden kerran olin lähellä osua edellä ajavan takarenkaaseen mutta siitä selvisin säikähdyksellä. Lisäksi tultaessa viimeiselle tankkauspaikalle, muutama pyörä edellä ajanut kaatui mutta senkin onnistuin väistämään ja ilokseni mies ei loukannut itseään kovin pahasti, sillä hän pääsi pystyyn varsin nopeasti. Kirin hajonneen ryhmän kiinni. Porukka väheni koko ajan.

Kun viimein tultiin viimeisille kilometreille, oli porukassa vain tusinan verran pyöräilijöitä. Viimeisellä suoralla sitten kirin itseni toiseksi maaliin tulijaksi. Sinällään lapsellista, kun kyseessä ei ollut kisa eivätkä enimmän osan vetotyöstä tehneet vaivautuneet moiseen, mutta olo oli hyvä ja energiaa paljon jäljellä, joten en voinut mitään itselleni. Maalissa sain sitten halin, messinkimitalin ja päädyin valokuvaan luultavasti tavanomaisen typerän näköisenä. Viis siitä, olin perillä 3 h 28 min ajaneena, keskinopeuden ollessa 33.8 km/h. Luultavasti olin kyseisen reitin kolmas tai neljäs maaliin saapunut, riippuen siitä, kuinka monta oli päässyt omille teilleen alkuvaiheessa. Kiitokset kuuluvat kaikille niille anonyymeiksi jääneille, jotka jaksoivat halkoa tuulta koko matkan! Ilman heitä en varmasti olisi päässyt perille yhtä vauhdikkaasti.

Pelätty sade sitten iski kotiin mennessä mutta sehän ei enää tietenkään haitannut ja sainpa vielä korkata sadetakinkin. Yhteensä päivän ajosaldo oli 142 km. Hyvä pyöräilypäivä, jonka voi kruunata katsomalla Vueltaa (kuten tätä kirjoittaessani juuri teen).

Vaihteet kuntoon ja menoksi

Vaikka minua kommenteissa ystävällisesti kannustettiin korjaamaan huonosti toimiva etuvaihtaja itse, hetken räpellettyäni päätin turvautua vakiokorjaamoni Next Biken palveluihin. Sunnuntaina olisi kuitenkin Myllyn pyöräily, johon halusin osallistua ja halusin saada vaihteen kuntoon siihen mennessä. Kuten aina, palvelu oli enemmän kuin erinomaista. Sain pyörän muutaman tunnin sisällä korjatuksi ja omistaja jopa lainasi minulle uutta hiilikuitu-Lapierreansa, jossa oli sähköiset Dura-Ace -vaihteet! Olipa aika uskomaton kokemus päästä niitä käyttämään. Onneksi hinta on niin korkea, ettei tule himoa vaihtaa menijää toiseen ihan lähiaikoina.

Päätin kuitenkin perjantaina 27. päivä käydä testaamassa vaihteita ja ottaa kevyen treenin syksyisessä säässä, jonka pitäisi olla samanlainen kuin sunnuntaiksi ennustettiin. Goren windstopper -takki ja säärystimet olivat oikea valinta.

Kitinää

Tämänpäiväinen reissu meni taistellassa navakkaa länsi- ja luoteistuulta vastaan. Pyörä ei ollut ottanut erityisesti osumaan eilisestä kommelluksesta mutta ikävä kyllä eturattaita on vaivannut jo jonkin aikaa ikävä ratina, joka syntyy isoimman eturattaan ja kahden pienimmän takarattaan ollessa käytössä, kun ketju hankaa vaihtajaan. Etuvaihtajaa pitäisi säätää, mutta vaihteet eivät oikein ole minun juttuni. Se harmittaa etenkin silloin, kun pyörä kulkee lujaa ja ottaisi mielellään käyttöön ne pari suurinta välitystä. Toinen ärsyke tänään oli kitisevät ketjut. Olin ilmeisesti laittanut liian vähän öljyä eilen ja nyt sain sietää kitinää yhä kasvavassa määrin. Olisin voinut ajaa vielä muutaman kilometrin saadakseni sata kilometriä täyteen mutta en jaksanut kuunnella enää ketjuja.

Voltteja

Alkuviikosta ajoin yhden lenkin mutta sitä ei voi oikein merkitä tarkasti, sillä ikävä kyllä Garminista loppui virta matkan loppupuolella, joten menetin kyseisen reissun tiedot ja asetukset nollautuivat, eli nyt en tiedä tarkalleen paljonko olen ajanut tänä kesänä. Ei ole iso menetys mutta hivenen harmillinen joka tapauksessa. Kävin kuitenkin Rymättylässä ja matkaa tuli arvelujen mukaan 68 km.

Tänään sen sijaan kävin tänään reissulla, joka sekään ei ollut vailla kommelluksia. Naantaliin mennessä johtuen omasta huolimattomasta ajosta törmäsin kulman takaa tulleeseen mopoilijaan ja lensin tangon yli. Onneksi laskeuduin nurmikolle ja ainoastaan polveen tuli lieviä naarmuja. Pyörä ja mies olivat muuten kunnossa. Mopolla ajanut poika kysyi asiallisesti, että kävikö kuinkaan. Ainoastaan harmitti oma törttöily. Ei näin.

Pääsin kuitenkin nopeasti jatkamaan ja iso osa matkasta menikin sitten suurelta osin navakassa myötätuulessa ajaessa.

Aamulla sain vaihdetuksi ketjutkin. Iloa tuottaa kyllä se, että aikaisempien vuosien kilometriennätykset on rikottu. Kunhan saan laskettua uudelleen kilometrimäärät, niin laitan kyllä tietoa.

Kokoelma harjoituksia

Tulin siihen johtopäätökseen, että tämän blogin päivitys ei onnistu, jos en pääse ajan tasalle harjoitusten kanssa. Hidastelu alkoi, kun en kotoa poissa ollessa päässyt päivittämään ja sen jälkeen oli pari viikkoa tiukasti kiinni muissa menoissa niin, etten ehtinyt kunnolla edes pyöräillä. Niinpä laitan tähän pitkään listaan kaikki lomalta paluuni jälkeiset pyöräajelut. Seuraavasta lenkistä alan taas vanhalta pohjalta. Vanhimmasta lähtien:

Pyöräilyloma 18.7.: Vehmersalmi

Viimeinen pyöräilylomapäivä päättyi sitten kierrokseen Puutossalmen lossin kautta Vehmersalmen ohitse Vaajasalon sairaalalle, mistä sitten sain kyydin kotiin. Olisin voinut tehdä reissun pohjoista kautta, jolloin se olisi ollut paljon lyhyempi, mutta mitä iloa sellaisesta olisi ollut? Edellisten päivien kova treeni kuitenkin alkoi tuntumaan kropassa. Alkupuolisko oli vielä vastatuuleen. Rasitusta vielä lisäsi se, että jouduin polkemaan oikeasti lujaa viimeiset kilometrit ennen lossia, jotten jäisi vartiksi odottelemaan sen paluuta. Ehdinkin juuri kun se saapui laituriin. Toinen rankka pätkä oli lopussa, kun Garmin alkoi ilmoittelemaan virran vähyydestä, ja jouduin taas runttaamaan oikein voimalla ehtiäkseni ennen virran katkeamista. Kirosin kyllä itseäni siitä, etten ollut ladannut sitä aikaisemmin. Garminia on kyllä kiittäminen siitä, että paristo kestää pitkään.

Tässä oli siis koko pyöräilylomani. Jälkikäteen on kiva laskea, ynnäten mukaan myös ne "kadonneet" kilometrit, kuinka paljon sitä tulikaan ajettua. Lopullinen lukema on kutakuinkin 544 km. Se on 44 km enemmän kuin olin arvellut ajavani. Pakko myöntää, että olen erittäin tyytyväinen ajankäyttööni. Sain selville paljon omasta kestävyydestäni ja mihin kykenen. Se on ainakin selvää, etten enää lähde pitkälle lenkille niin polttavan kuumassa säässä kuin mitä Joensuun matkalla tein. Se ei ollut missään määrin miellyttävää. Loppujen lopuksi koko harrastuksessa on kuitenkin kyse ajamisen nautinnosta ja siitä, että reippaan lenkin jälkeen on hyvä olo. Samoin myös havaitsin, etten ole siinä kunnossa, että kropalleni tällainen viikon runsas ajaminen olisi mitenkään helppoa. Peruskuntoa on siis jaksettava nostaa.

Pyöräilyloma 17.7.: Maaninka

Lepopäivän jälkeen olikin aika ajaa loman toinen pitkä lenkki Joensuusta paluun jäätyä ajamatta. Päätin ajaa hieman jatketun puolikkaan Kallaveden ympäriajosta. Pakkasin mukaan paljon juotavaa ja syötävää ja loikkasin pyörän selkään. Matka Maaningalle sujui ongelmitta ja Tuovilanlahdelta käännyttyäni sain nautiskella upeasta maalaismaisemasta ja tiestä, jolla ei ollut juurikaan liikennettä. Tuuli myös puhalsi vienosti selän takaa ja sai ajamisen tuntumaan todella mukavalta. Lehmät vain katselivat leppoisasti. En ottanut lenkkiä kuitenkaan liian urheilun kannalta sillä halusin todellakin ihailla myös maisemia.

Koska en ollut ohjelmoinut matkaa Garminin muistiin, havaitsin jossain vaiheessa pyöräilleeni ehkä yhden risteyksen ohi. Tässä vaiheessa jäin tutkimaan navigaattorin karttaa ja harmikseni näytti siltä, ettei kyseinen tie näkynytkään siinä. Onneksi muistista löytyi kuitenkin Kallaveden ympäriajon lenkki mutta ottaessani sen käyttöön, katkesi edellinen tallennus. Alla on harjoitus tähän katkoon asti. Sitä seuraa sitten loppumatka.

Ikävä kyllä ottaessani harjoituksen käyttöön unohdin laittaa ajastuksen päälle ja menetin taas 4,8 kilometriä. Matka Hirvilahteen oli mukavaa ja tiekin ihan kelvollista. Oli pakko kyllä arvostaa Kuopion seutua pyöräilyn kannalta. Kaislastenlahdessa pysähdyin joksikin toviksi ystävän mökille, jonne joutui ajamaan suuntaansa puolitoista kilometriä soratietä pitkin. Koko ajan joutui odottamaan renkaan puhkeamista. Siltä onneksi vältyttiin. Valitettavasti pysähdys hieman kangisti jäseniä, joten loppumatka Kuopioon oli vähän tuskaisempaa menoa. Mihinkään ylimääräiseen kiertelyyn en enää loppuvaiheessa halunnut ryhtyä. Pyöräloma alkoi jo ottaa voimille.

Pyöräilyloma 15.07.: Siilinjärvi - Saaristokaupunki

Puijon valloituksen jälkeen halusin pyöräillä Siilinjärvelle. Edellisten kuumien päivien jälkeen aamun 25C astetta tuntui suorastaan vilpoisalta. Siilinjärveltä ajoin Kehvoon ja jossain vaiheessa pysähdyin vastaamaan puhelimeen ja laitoin Garminin paussille. Tyypilliseen tapaan unohdin tietysti käynnistää ajastimen ja pyöräilin kolme kilometriä ennen kuin havaitsin mokani.

Palatessani Päivärantaan, mistä ajattelin tehdä uudelleen eilisen Puijonsarven lenkin, jututin hetken vanhempaa herrasmiestä, joka pyöräilylaukkuineen oli tehnyt jo puolet sen päivän suunnitellusta 200 km matkasta. Hän oli kuulemma harrastanut pyörämatkailua 20 vuotta ja kiertänyt lukuisissa maissa aina Australiaa myöten. Tällainen kohtaaminen saa aina suhtautumaan omaan pyöräilyyn nöyremmin.

Koska ajaminen tuntui edelleen hyvältä ja edellinen Saaristokaupungin lenkki jäi kunnolla tallentamatta, päätin vielä ottaa vahingon takaisin ja tehdä saman uusiksi. Tällä kertaa eksyin yhden pienen kierroksen verran mutta siitä ei ollut juurikaan haittaa. Sainpa ainakin selville, kuinka paljon edellisen kerran törttöilyn takia jäi ajokilometrejä tallentamatta.

Pyöräilyloma 14.07.: Puijon valloitusta

Eilisen lepäilyn jälkeen ajattelin "naatiskella" oikein kunnolla eli tehdä sitä, mitä ei Turussa voi — nimittäin mäkitreeniä. Kuopion seutu tarjoaa paljon kumpuilevia mäkiä ja tietenkin Puijon, jonka jyrkkä nousu on mitä oivallisin maasto kokeilla, miten keuhkot riittävät.

Heti alkuun taas unohdin käynnistää Garminin, joten alkumatkasta uupuu 1,4 km. Tein lämmittelylenkin Päivärannan ja Julkulan ympäri Puijonlaaksoon, minkä jälkeen arvelin lihasten olevan siinä kunnossa, että nousua uskaltaisi kokeilla. Olisi varmaan ollut syytä tehdä pidempi lenkki, sillä nousu todella raateli. Sydän hakaten pääsin lopulta ylös ja uskaltamatta pysähtyä lähdin heti alas. Kovin täyttä vauhtia ei jyrkkää tietä uskaltanut päästellä. Alhaalla tein pienen hengähdyslenkin ja sitten itseäni hulluksi soimaten lähdin taas nousuun. Yllätyksekseni syke pysyi alhaisempana ja nousukin sujui kevyemmin. Tämä on kuitenkin aika vahvasti sanottu, sillä nousu tuntui tälläkin kertaa rankalta. Alas laskeuduttuani en enää uskaltanut kokeilla kolmatta kertaa vaan ajoin lyhyen jäähdyttelyn jälkeen kotiin.

Kateeksi vain käy kaikki kuopiolaiset, joilla on ilo päästä testaamaan jalkojaan Puijolla.

Pyöräilyloma 13.07.: Palauttelua

Palattuani Joensuusta aamulla linja-autolla päätin kuitenkin tehdä illalla kevyen palautteluajelun. Sää oli edelleen kuuma mutta illalla se ei haitannut niinkään. Lähdin isäni kanssa kierrokselle Saaristokaupungin ympäri. Ikävä kyllä törttöilin taas Garminin kanssa ja iso osa matkasta jäi tallentumatta. Laskin, että pois jääneitä kilometrejä oli 23,5.

Pyöräilyloma 12.07.: Paholaisen pannussa.

Pyöräilylomani päätavoitteena oli ajaa Kuopiosta Joensuuhun, yöpyä siellä ja pyöräillä takaisin. Olin valmistautunut matkaan tankolaukun ja useamman vesipullon voimin. Laukussa oli kevyet vaihtovaatteet, matkaevästä sekä energiapatukoita- ja geelejä. Lisäksi pakkasin laukkuun myös jauhoisessa muodossa palautumisjuomaa ja hiilareita. Tietenkin tällaista lenkkiä varten piti ottaa myös kamera. Vaihtokengiksi otin sandaalit. Aurinkorasva oli ehdoton edellytys matkan loppuun pääsemiseksi.

Hieman arvelutti polttavan kuuma sää mutta koska päätös oli tehty, oli matkaan lähdettävä. Jouduin ensimmäisen tunnin aikana pysähtymään useaan otteeseen korjaamaan tankolaukkua, johon olin alussa sitonut sandaalit. Ne kuitenkin vetivät laukkua liian alas, joten päätin sitoa ne lopulta satulan taakse. Se toimi ja pääsin jatkamaan matkaa.

Jo alusta oli selvä, että matkasta tulisi raskas ja hikinen. Päätin ostaa vettä aina kun sopiva kauppa tulisi vastaan. Se oli ihan järkevä ratkaisu ja puolen litran vesipullot takataskuissa saivatkin paidan venymään varsin mallikkaasti. Päälläni oli muuten uusi Goren paita, joka tuntui mukavalta päällä.

Lämpötila nousi koko ajan korkeammalle ja tuntui lohduttavalta, että sai ajaa tien eteläpuolta, jonne välistä muodostui varjoja. Niihin oli hyvä pysähtyä hetkeksi lepäämään. En todellakaan voinut polkea yhtä energiaa tuhlaavasti kuin normaalisti, sillä kuumuus ei todellakaan armahtanut.

Tuusniemellä pysähdyin syömään eväitä ja istumaan varjossa. Se tuntui todella mukavalta. Sitten olikin taas aika rasvata nahka, juoda runsaasti ja lähteä täydet vesipullot taskuissa ja isot pullot täytettyinä. Puolessa välissä alkoi jo arveluttamaan, viitsisinkö pyöräillä takaisin vai tulisinko maitojunalla (tai paremminkin linja-autolla) takaisin. Aurinkorasva alkoi jossain vaiheessa valumaan hien mukana silmiin ja kirvely pakotti pysähtymään ja huuhtelemaan silmiä kallisarvoisella vedellä. Mitään paikkaa ei kolottanut ja lihakset ainakin olivat lämpiminä. Pidin kuitenkin huolen, että saisin suoloja. Kramppaus kesken matkan oli todellinen huolenaihe.

Kun matkaa oli jäljellä vielä neljännes, olin jo päättänyt, että palaisin takaisin bussilla. Pyöräillessä en olisi hetkeäkään varjossa ja seuraavaksi päiväksi oli joka tapauksessa luvattu vieläkin kuumempaa. Nyt haaveilin vain ilmastoidusta hotellihuoneesta ja pulahtamisesta kylmään kylpyammeeseen. Viimeiset n. 25 kilometriä oli onneksi hyvää pyörätietä mutta nautinnosta ei ajamisen kohdalla enää voinut puhua. Jokainen kilometri tuntui edellistä pidemmältä eikä kuumentuneessa ilmassa varjossakaan ollut enää yhtään viileämpää. Vaikka tavallaan pidänkin siitä, että pidemmässä reissussa tuntuu rankalta, oli tämä matka Joensuuhun oikeasti hyvin epämiellyttävää. Viimeisten kilometrien aikana päätä jomotti ja keho huusi vain viilennystä.

Olin todella huojentunut, kun Garmin ohjasi minut viimein hotelli Greenstarin ovelle. Nopea kirjautuminen, pyörä huoneeseen, ilmastointi täysille ja ammeeseen viilentymään. Paitsi ettei hotellissa ollut ilmastointia eikä kylpyammetta. Ikkunoitakaan ei saanut aukaistua. Ei kuulkaas naurattanut. Onneksi suihkusta sentään tuli kylmää vettä.

Halusin sentään palkita itseni hyvällä illallisella. Valitettavasti valitsin italialaisen ravintolan, jonka merellinen lasagne sai minut lähinnä masentumaan. Tästä reissusta ei ollut tarkoitus nauttia. Yhden oluen sentään sain nautittua toisessa paikassa ja hetken istuttua joen rannassa. Kaupan kautta huoneeseen televisiota katsomaan ja nukkumaan. Huoneen tukalasta kuumuudesta huolimatta sain kuitenkin nukuttua varsin hyvin. Aamulla söin runsaan aamiaisen ja suuntasin linja-autoasemalle. Rocinante ja minä ansaitsimme kyydin kotiin. Linja-auto olikin viilein paikka, missä olin ollut yli vuorokauteen.

Valitettavasti en ollut nollannut laskuria, joten seuraavan päivä ajelu sai aikaan tuon omituisen hyppäyksen takaisin Kuopioon. Tänään hoksasin, että tietokoneeseen kytkeminen nollaa ajastimen mutta muuten sen joutuu tekemään manuaalisesti.

Matkaa reitille tuli n. 139 km ja aikaa siihen meni n. 6h 25 min. Mukana on kaikki pysähdykset.

Pyöräilyloma 11.07.: Kevyttä valmistautumista.

Vietin viikon 28 aikana todellisen pyöräilyloman Kuopiossa. Ajoin lähes joka päivä ja tein useita pitkiä lenkkejä. Loma oli todella raskas mutta nautinnollinen. Sain tutustuttua synnyinkaupunkini lähiympäristöön aivan uudella tavalla ja näin paljon hienoja maisemia.

Ensimmäisenä päivänä ajoin äitini kanssa todella kevyen lenkin - jopa siinä määrin kevyen, ettei edes hiki päässyt otsalle kihoamaan. Sää oli kaunis ja varsin kuuma mutta ei merkittävässä määrin tukala. Kallavesj tarjosi mukavan virvoitteluhetken ja pyöräilyhousut osoittautuivat ihan kelvollisiksi uikkareiksi.

Ikävä kyllä Garmin yllätti minut jättämällä tämänkertaisen harjoituksen päälle, mistä johtuu se, että seuraavana päivänä ehdin aloittaa reissun ja tuo outo viiva ilmestyi kartalle. Näitä virheitä sattui viikon aikana useampiakin, joten kartat ovat vähän hassun näköisiä.

Polle taas tallissaan.

Eilen sain haettua korjatun Rocinanten korjaamolta. Vika oli ollut vaihdekaapelissa, mistä oli sitten irronnut joitain säikeitä, mitkä puolestaan saivat vaihtajan napsuttamaan tyhjää. Tänään kävin sitten testiajelulla Kakskerran ympäri ja vaihteet toimivat kuin unelma. Ketjut pitää vielä vaihtaa ja laittaa nykyiset lamppuöljyyn lepäilemään.

Hämmästyttävää oli se, ettei koko matkan aikana tullut vastaan yhtään maantiepyöräilijää. Jotenkin oletin tällaisen sään saavan väen kierittämään kampea. Kotona sitten Ranskan ympäriajoa seuratessani kuulin Selinin sanovan, että Kupittaalla olisi ollut SM-rata-ajokisat, joten oletettavasti kaikki sukkahousuväki on mennyt sinne. Mielenkiintoistahan sitä olisi ollut seurata mutta kyllä ajaminen on silti aina hauskempaa.

Ikävä juttu sen sijaan oli Ruisrockiin matkalla ollut väki, joka jätti jälkeensä vanan roskaa ja mikä valitettavinta, myös rikottuja pulloja. Onneksi osasin odottaa moisia ja onnistuin välttelemään ne. Toivottavasti ei yksikään kumi puhkea tai mikä tärkeintä, yhdenkään koiran tassu vahingoitu. Ihmisiltä toivoisi edes jonkinlaista vastuun ottamista tekemisistään.

Keskiviikkona kävin tekemässä pienen lenkin Next Bikesta saamallani hiilikuiturunkoisella lainapyörällä. Pakko sanoa, että olihan sillä kyllä kevyt ajaa. Parempi kuitenkin jättää moiset kokeilut vähemmälle, sillä en oikein haluaisi alkaa himoitsemaan uutta pyörää. Autuaita ovat tietämättömät, vai miten se menikään?

Ostin kuitenkin uuden paidan Ajopyörästä. Tarvitsin paremman paidan ja löysin varsin istuvan mallin, joka myös väriensä puolesta on kuin sademetsän sammakko - oranssi väri kyllä huomataan ja saa toivottavasti autoilijat varomaan!"

Rusahtelevaa etenemistä

Tänään päätin testata, kestääkö selkäni pientä lenkkiä ja aika lailla heti satulaan päästyäni havaitsin ilokseni, ettei selkään sattunut. Koko reissun aikana ei tuntunut pienintäkään kipua, mikä oli erittäin mukavaa. Koska eteneminen tuntui sujuvan notkeasti ja vauhtia piisasi kuuman auringon alla, päätin tehdä 80 km reippaan pyrähdyksen. Ikävä kyllä jossain vaiheessa kävi selväksi, ettei vaihtaja suuremmin piitannut minun aikeistani. Ketjut hyppivät koko ajan takarattailla, mikä oli erittäin hermostuttava, etenkin kun suunnitelmissa on tehdä lähiaikoina pidempiä reissuja. Onneksi olin lähtenyt riittävän ajoissa liikenteeseen, joten ehdin Nextbikeen hakemaan apua. Epäilin itse joko säätöjen heittäneen tai sitten takapakka olisi kulunut liiaksi. Yllätyksekseni paljastui, että takavaihtajan vaijeri oli rispaantunut pahemman kerran vaihdekahvan sisältä ja näytti myös siltä, että myös vaihdekahva olisi rikkoontunut. Rocinante jäi siis tohtorin talliin. Onneksi sain menopelikseni kotiinpaluuta varten hiilikuiturunkoisen Lapierren S-Lite -pyörän, joka tuntui todellakin omaani paljon kevyemmältä. Olipa kerrassaan mielenkiintoista vertailla ajotuntumaa kotimatkan ajan. Toivottavasti kuitenkin oma Rocinanteni palaa pian ehtaakin ehompana, sillä töitä on luvassa.

Selkäkipu pitää miehen tieltä.

Perjantaina oli vakaana aikeenani ajaa 80 km lenkki mutta myöhäinen lähtöaika ja kipeytynyt selkä saivat minut päättämään luovuttaa yritykseksestäni ja tyytyä 40 km lenkkiin. Uskon selän kipeytyneen, kun torstaina pyöräilin vanhalla hybridilläni kahden vanhemman japanilaisen herrasmiehen kanssa kaupungilta Ruissalon Kuuvannokkaan ja takaisin. En ole pitkään aikaan ajanut pidempiä lenkkejä tuolla pyörällä vaan se on ollut pitkälti kauppakassi matkalla kaupunkiin ja takaisin. Nyt kuitenkin huono ajoasento sai varmaan alaselän kipeytymään. Lauantaina sitten sain aamupäivästä äärimmäisen viheliään noidannuolen tms., joka pisti hetkeksi melkein polvilleen. Onneksi kipu asettui päivän mittaan. Kuitenkin tämän selkäkivun takia en uskaltanut tänäänkään lähteä pyöräilemään vaikka sää oli kuumuudesta huolimatta mitä ihanteellisin. Pitää toivoa, että sää jatkuisi hyvänä, etten hukkaisi pyöräilykelejä turhauttavan selkäkivun vuoksi.

Onneksi sentään saatoin lohdutuksekseni katsoa Tour De Francen ensimmäisen etapin, jonka loppu oli kyllä jännittävä. Kaatumiset vain panevat hirvittämään joka kerta. Lisäksi sain viimein vaihdetuksi uudet tankoteipit. Nyt Rocinantella on punaiset sarvet.

Kuukauden saldo

Tänään oli luultavasti tämän kuun viimeinen lenkki takana. Edelliseen kirjoitukseen voin todellakin lisätä vain sen, että tämä oli ehdottomasti paras pyöräilykuukausi lyhyellä pyöräilijänurallani. Muutenkin pyöräily on tuntunut kauttaaltaan äärettömän kivalta. Monesti mieli tekisi vielä jatkaa mutta aikataulu sanoo, että on tehtävä sitä tahi tätä eikä ajelu ympäri Turkua ole enää suotavaa.

Tänään kuitenkin vähän hortoilin. Perusidea oli mielessä ja noudatinkin sitä pääpiirteissään mutta pari poikkeamaa oli tehtävä. Se jälkimmäinen oli päätös käydä vilkaisemassa Kupittaanpuistan velodromia. En ollut koskaan ollut siellä, joten tuumasin tekeväni pari kierrosta. Ne jäivät kuitenkin tekemättä, sillä velodromilla oli meneillään joku kisa. Seurasin sitä pari hetkeä mutta sitten päätinkin ajella taas kotiin. Ennen kotipihaa päätin vielä vetäistä yhden sakkokierroksen, jotta 80 km tulisi täyteen.

Tämän kuun saldo on siis 1149 km, mikä ei tosiaan ole hassumpi saldo. Aikaa pyöräillessä on mennyt n. 43 h, eli päivittäisen istumatyön lisäksi olen vielä istunut tässä kuussa työviikon verran satulassa. Paino on pudonnut kahden kuukauden aikana kaksi kiloa, mikä on tietysti aina positiivista.

Hyvä pyöräilykuukausi

Pyöräilin tänään päälle satasen lenkin, ensin kovassa vastatuulessa Naantalin kautta Mynämäen lähistölle, sieltä sitten myötätuulessa Raisioon ja Ohikulkutien kautta Kaarinaan, mistä lopulta kotiin. Alkupätkä oli puurtamista mutta Kustavintie on kyllä täyttä nautintoa ajaa myötätuulessa.

Havaitsin suureksi hämmästykseksi ja iloksi, että olen tähän päivään mennessä pyöräillyt reilusti enemmän (1701 km) kuin mitä viime vuonna olin blogin perustamisen aikoihin (1393 km), ja tässäkin kuussa (1068 km), mikä on erittäin hyvin minulta. En ole vielä aikaisemmin saanut ajokautena 3000 km rikki mutta nyt näyttää, että se voisi rikkoutua jo elokuussa. Ja kun ottaa huomioon, että viime vuonna lopetin ajamisen 13.10., jolloin mittari näytti 2423 km, niin näyttää aika hyvältä. Toivottavasti säät ovat hyvät, terveyttä riittää eikä pyöräkään ala temppuilemaan.

Oli muuten kauniita rypsipeltoja Asikaisissa. Kultainen meri loisti auringossa. Juuri tällaisten näkymien takia pyöräily pieksee muut urheilulajit.

Juhannuslenkki

Tänään oli sellainen kevyt lenkki, jonka jaksoi hivenen pidemmälle venyneen juhannusaattoillan jälkeisessä väsymyksessä tehdä. Tuuli oli navakkaa mutta reitti meni suurimmaksi osaksi siten, että se oli selän takana. Ohikulkutiellä tuli pätkä, jolloin sain nopeuden nousemaan varsin pienin ponnistuksin yli viiteenkymppiin, maksimin ollessa 56,6 km/h. Siitä hiljentäessä 35 km/h:kin tuntui matelulta.

Ikävä kyllä Haltin paita päällä sykemittari antoi taas aivan järjettömiä lukemia. Ei auttanut paidan ja mittarin kostuttaminenkaan. Ilmeisesti sellaisilla lenkeillä, joiden aikana haluaa pysyä kärryillä sykelukemistaan, on syytä pukea päälle toinen paita. Valitettavasti minulla on pyöräilypaitoja vain kaksi kappaletta, joten uudelle laadukkaalle paidalle olisi nyt tarvetta.

Pyöräilypäivä parhaimmillaan

Tänään oli juuri sellainen pyöräilysää, kuin suinkin voi olla parhaimmillaan. Tuuli oli leuto, sää lämmin ja aurinkoinen. Aloitin matkan kevyesti mutta lopetin nopeammalla temmolla. Etenkin Kustavintien pitkä suora tie suorastaan vaati jaloilta töitä.

Havaitsin myös vasemman ohjainkahvan valuneen selvästi alemmas, mistä saattaa johtua vasemman kyynärvarren lievä kipeytyminen. Ensi viikolla on tarkoitus vaihtaa tankonauhat, joten samalla kertaa tulee myös ratkaistua tämäkin ongelma.

Kakskerta vastapäivään

Päätin tänään ajaa vaihtelun vuoksi Kakskerran vastapäivään. Olin hieman yllättynyt, kuinka täysin uudelta reitti tuntui ja välistä mietin, olinko voinut mennä väärää reittiä, mikä käytännössä oli tietenkin mahdottomuus. Jotenkin odotin, että Kakskerran lenkin koilispään mäet olisivat kiperämmät näin päin kiertäen mutta osoittautuikin toisin päin.

Tajusin myös, että tänään Kakskerrassa järjestettiin triathlon-kisat, mistä johtuen pyöräilijöitäkin oli reilusti tavallista enemmän ja Kakskerta on kuitenkin varsin suosittu maantiepyöräilijöiden keskuudessa.

Havaitsin myös, että kuten viimekin kerralla pitäessäni Haltin pyöräilypaitaa, syke hyppäsi aivan järjettömiin korkeuksiin (236 b/m!!!). Tätä epäiltiin Fillari-foorumilla syyksi Garminin ongelmaan, ja aika vahvasti näyttää nyt siltä.

Palauttelua

Tänään päätin ajaa pienen palauttelulenkin. Kroppa oli selvästi väsynyt vaikka se ei jaloissa niin kauheasti tuntunutkaan. Pidin sykkeen alhaisena ja tyydyin vaan kevyesti pyörittelemään. Jyrkkälässä joku kaveri painoi kovaa vauhtia fitness-pyörällään edestä. Vaikka olisinkin halunnut hyökätä takaa-ajoon, en olisi kyllä jaksanut.

1st Century Fox

Eilen tein viimein sen, mikä oli yksi tämän kesän tavoitteistani. Vaikka perussuunnitelmani sunnuntaille oli ajaa yli 100 km ja reittikin oli suunniteltu 130 km matkalle, päätin ajaa 100 mailia eli Centuryn. Edellinen ennätysmatkani oli 154 km, mikä ei jäänyt kauas tästä.

Pakkasin tankolaukkuun evästä ja juomaa sekä kameran. Lähtö venähti kun jouduin arpomaan vaatetuksen kanssa. Sää oli aurinkoinen mutta etelätuuli oli varsin navakka eikä lämpötilakaan ollut kauhean lämmin. Lisähihat ja tuuliliivi olivat hyvä valinta. Otin matkan alkupään varsin kevyesti, tarkoituksenani säästellä voimia loppupuoliskoa varten. Saloon päin mennessä tuli vastaan yllätys, sillä silta oli poikki ennen Sauvontietä, joten jouduin palaamaan muutaman kilometrin takaisin ja kiertämään Paimion kautta. Paimiota ennen Garmin näytti, että joen yli menisi pieni tie, mutta se osoittautui vääräksi tiedoksi.

Ennen Saloa käännyin etelään ja lähdin kiertäen kohti Sauvoa. Jo pitkään ennen Sauvoa aloin havaita, että alkutankkaus oli jäänyt vähän heikonlaiseksi ja nälkä oli kova. Koska energiapatukoiden syöminen ei juuri houkutellut, pysähdyin Sauvossa ostamassa rullakebabin ja söin siitä puolet. Samalla kertaa sain myös vesivarantoja täydennetyksi. Loppu kebabista meni laukkuun matkaevääksi.

Sauvosta ajoin sitten virkistyneenä taas Paimion kautta ja suuntasin Kaarinaan. Kaarinassa käännyin pohjoiseen päästäkseni Ohikulkutiellä. Citymarketin kohdalla oli pakko pysähtyä hetkeksi levähtämään. Väsymys alkoi jo tuntua varsin konkreettisesti. Mittarin mukaan pitäisi vielä pyöräillä yli 30 km.

Jossain vaiheessa Ohikulkutietä pysähdyin hetken helpotukselle laittaen ajanoton katkolle. Ikävä kyllä vasta kolmen kilometrin päässä muistin laittaa sen päälle. En kuitenkaan tiennyt, kuinka pitkän matkan olin ajanut, joten jouduin arvailemaan todellista etäisyyttäni.

Naantalissa käännyin takaisin ja ajoin kotiseudulle. Väsymys tuntui kovasti mutta koska en muistanut mailin mittaa (arvelin sen olevan 1,64 km vaikka se olikin oikeasti 1,6). Näin ollen ajoin pari sakkokierrosta saadakseni varmasti riittävästi kilometrejä alle. Kotona mittasin oikean matkan olevan 169 km. Jos olisin tiennyt tämän, olisin kyllä ajanut vielä yhden kierroksen, jotta kauniin pyöreä lukema olisi ollut mittarissa.

Takavaihtaja aiheutti taas ongelmia, joiden arvelen jotenkin liittyvän tankolaukkuun ja siihen, miten se painaa vaihdevaijereita. Ainakin sama vika toistui viime kerralla kun käytin laukkua.

Lenkki oli raskas mutta oli hyvä havaita, että kroppa jaksaa yhä paremmin tällaiset pidemmät reissut. Luulisin, että vointini olisi ollut parempi, jos olisin tankannut paremmin ennen lähtöä. Nyt energiaa oli liian vähän jo alussa, mikä kostautui sitten väsymyksenä loppumatkasta. Havaitsin myös, että henkisestikin jaksan väsymystä, jos minulla on selkeä tavoite, kuten tämänkertainen satamailisen rikkominen.

Kaatumisia ja kiinnostavaa luettavaa

Tänään sain sitten ajetuksi sen reitin, mikä minun oli määrä ajaa tiistaina. Tuuli lännestä, joten sain tuulta naamalleni aika ison osan matkasta. Olin laittanut harjoitukseen virtuaaliajajan nopeudeksi 26 km/h, ja huomasin, että Garmin näytti ruudulla tämän kilpakumppanini sijainnin. Tuli heti kunnon taka-ajan tuntu, kun liikennevalot pidättelivät minua niin pitkään alkumatkasta. Kokonaisuudessaan nopeuteni riitti jättämään digitaalisen häiskän taakseni mutta pitää varmaan laittaa nopeus kovemmaksi ja suunnitella reitti niin, etteivät liikennevalot pääse pilaamaan kilpaa.

Onnistuin myös kaatumaan ensimmäisen kerran tänä kesänä, onneksi tosin paikaltaan. Jämähdin edessä kulkevan pariskunnan taakse yllättäin, enkä siinä sitten saanut lukkopolkimia auki vaan rymähdin nurmelle. Onneksi selvisin pienin naarmuin polvissa. Vika oli minun, eikä asia jäänyt liiemmin harmittamaan. Pitää vain hankkia jostain parempi soittokello.

Löysin myös sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekan ja hänen miehensä pyöräblogin, jossa he dokumentoivat matkaansa Porvoosta Jäämerelle. Erityisen mielenkiintoiseksi jutun tekee se, että Kaisa Lekan molemmat jalat on amputoitu polvien alapuolella ja ne on korvattu proteeseilla. Hieman nöyryyttä opettaa tuo, etenkin kun matkat ovat vielä ihan kovanpuoleisia. Erittäin mielenkiintoinen blogi, suosittelen. Mielenkiintoista on myös se, että he julkaisevat kesäkuussa sarjakuva-albumin, jossa kuvaavat 3000 km pyöräreissuaan Eurooppaan. Siitä ehkä myöhemmin enemmän, jos onnistun saamaan albumin käsiini.

Sadetta pakoon

Tiistaina oli tarkoitukseni ajaa suunniteltu reitti, mutta ikävä kyllä sadekuurot yllättivät minut jo alkumatkasta ja niitä säikähtäen peräännyin kuivemmalle asvaltille ja ajoin perusreittini Maskuun ja sieltä Raisioon. Rangaistukseksi pelkuruudestani sain kuitenkin suurimman osan matkasta nauttia vastatuulen voimasta.

Viikonavaus

Tänään oli jo vaikeuksia keksiä, millainen reitti olisi hyvä. Vaikka Garmin onkin tuonut suunnattomasti iloa uusien reittien tekemiseen, on siitä se harmi, että aina pitäisi olla joku uusi tie katsastettavana. Jos haluaa suunnitella n. 50 - 60 km lenkkejä, alkavat kaikki tiet olla jo ainakin kertaalleen pyöräilty. Siis ainakin ne, jotka ovat pyöräiltävissä.

Tämänkertainen lenkki tyssäsi Vanha-Tampereentien ja Hakulantien risteykseen kun viimeksimainittu osoittautui huonosti maantiepyörälle sopivaksi. Näin suunniteltu pätkä Liedosta Maariaan jäi ajamatta. Noh, Ohikulkutie pelasti jälleen ja sain jokusen ylimääräisen kilometrin mittariin.

Lähdin matkaan hieman epäröiden, sillä taivas näytti kaikkea muuta kuin kuivaa kautta lupaavalta. Kaarinan kohdalla jokusen pisaran niskaani mutta selvisin säikähdyksellä ja vältyin pyörän pesulta. Vastahan sen olinkin eilen tehnyt.

Ruissalo

Sateisen viikonlopun jälkeen avautui parin tunnin ikkuna, jona ehdin tehdä nopean pyrähdyksen ennen muita touhuja. Päätin ajaa Ruissalon päästä päähän. Ruissalossa ei ollut paljoa ulkoilijoita, joten saatoin päästellä kovaakin vauhtia. Ikävä kyllä puiden latvusten peittämillä teillä oli paikoin vielä kosteata ja kotiin palattuani oli pakko pesaista pyörä ennen kuin lika ehti kuivumaan. Pyörän peseminen ei ole mikään lempiharrastukseni, joten koitan vältellä kostalla ajamista maantiepyörällä.

Eilen päätin myös vaihtaa ketjut. Minulla oli edelliset ketjut säilössä, joten ostin lamppuöljyä ja täytin sillä lasipurkin. Laitoin sitten vanhat ketjut sinne likoamaan. Tänään ne olivat sitten jo sen verran lionneet, että pesin lamppuöljyn ja lopun töhkän pois ketjuista ja vaihdoin ketjut. Laitoin sitten nämä uudemmat ketjut likoamaan ja odottamaan seuraavaa vaihtoa. Niillä on nyt ajettu 1060 km eli saman verran kuin tämän vuoden ajokautena on tullut lenkkeiltyä. Seuraavan kerran vaihdan ehkä kun on tullut ajattua toinen tonni täyteen. Puhtaat ketjut ovat kyllä kauniita katsella.

Joku oli Fillari-foorumilla sitä mieltä, että Garminin sykkeenmittaushäiriöt voivat johtua ajopaidasta. Sykeanturi ottaisi häiriötä siitä. Mielenkiintoinen teoria. Tänään ei ollut mitään ongelmia pitkähihaisen ajopaidan kanssa. Pitää tarkkailla mitä paitaa pitää päällä.

Sykkivää menoa

Ajattelin tänään käydä testailemassa pyörääni, josko toissapäiväisen vaihdeongelmat alkaisivat selvitä. Tietenkään mitään ei ilmennyt koko reissun aikana. Otin Garmin Connect -sivuilta jonkun toisen ajaman reitin ja päätin hyödyntää sitä. Matkalla havaitsin, että Garminin virtuaalikilpailija on varsin mainio vastus. Valitettavasti reittimuutos lopetti tutustumisen Garminin tähän toimintoon mutta jatkossa pitää hyödyntää, etenkin lyhyemmillä lenkeillä.

Reitti ei ollut mitenkään erityinen muuten kuin tehdessäni pienen poikkeaman Lietsalantieltä Niemenkulmantielle. Ohensaarentieltä Kustavintielle päättyvä pullistuma reitillä oli oikein idyllinen ja vaikka ajoinkin suhteellisen kova, ehdin kuitenkin nautiskella kauniista maisemista. Havaitsin, että siellä on myös olemassa Stenbergan linnanvuoren rauniot.

Vastatuuli saatteli matkaani Maskuun ja sieltä Ruskoon. Tuuli toi tuoksahduksen lannoitteista, mikä oli tietysti hyvä motivoimaan polkemaan nopeammin. Päätin jo varsin varhaisessa vaiheessa, että tästä lenkistä tulisi kovalla temmolla ajetty reissu. Onneksi Ruskon jälkeen tuuli oli loppumatkan suosiollinen ja pääsin kotiin ajettuani 61 km 29 km/h keskinopeudella. Viimeisen suoran painoin vielä punaisella, jotta keskinopeus säilyisi tuossa luvussa.

Harmillista oli se, että Garminin sykemittari antoi jo toistamiseen omituisia sykepiikkejä, jotka ylsivät 217 asti. Sama juttu kuin aikaisemmin käyttämäni Polarin kanssa.

Tarvasjoelle vaihdeongelmia kokemaan

Toissapäivänä tein varsin suoraviivaisen retken Tarvasjoella ja takaisin. Sain samana päivänä Englannista tilaamani osat, joiden avulla sain viimein keväällä ostamani tankolaukun kiinni pyörään. Nyt kaikki varusteet suunniteltujen retkien tekemiseen on kasassa. Ikävä kyllä pyörä alkoi sitten räpiköimään vastaan. Tarvasjoelle saavuttaessa vaihteet rupesivat vaihtamaan huonosti ja paluumatka meni sitten niitä kiroillessa. Olen jo jonkin aikaa tuuminut vieväni pyörän tarkistettavaksi ja perushuollettavaksi. Pitää toivoa, että sopiva aika löytyy helposti.

Pesimistä satulassa ja lossissa

Olin päättänyt eilen, että ajaisin pitkän lenkin. Tein jo sopivan harjoitusreitin, jonka kokonaispituudeksi muodostui 110 km. Siispä matkaan. Ulkona oli sen verran epämääräinen vaikkakin aurinkoinen sää, että päätin laittaa pitkähihaisen pyöräilypaidan ylleni. Ratkaisu oli ihan oikea, sillä navakka eteläinen tuuli kyllä tuntui matkalla. Reitti oli myös suunniteltu siten, että ajaisin ensin pitkän matkan vastatuuleen ja nautiskelisin sitten paluusta myötäisessä.

Reittini kulki ensin Kaarinaan, mistä suuntasin Saariston rengastietä kohti Paraista mutta käännyinkin ennen sitä ajamaan saaren itäpuolta. Reitti oli mukava ja pyöräilytiet jatkuivat pitkälle. Lopulta päädyin Aton lossille. Ylittäessäni salmea havaitsin suureksi ilokseni, että pääskyset olivat tehneet pesiään lossin kuljettajankopin alapuolelle. Moisen yhteiselon todistaminen oli erittäin mukava kokemus. Atto oli kaunis saari ja päätepisteeni siellä oli jonkinlaisen kartanon maisemissa. Huonolla kännykkäkamerallani otettu kuva pääskysen pesistä:

Atosta palattuani ajoin kohti Rengastietä mutta yhdistävä tie oli melkoista perunapeltoa ja olin erittäin iloinen kun selvisin siitä renkaita rikkomatta. Lähdin sitten rengastietä kohti Paraista ja Kaarinaa ja Kaarinasta puolestaan suuntasin Auranlaaksoon, mistä lähdin Ohikulkutietä pitkin ajamaan kohti Raisiota. Minun oli tarkoitus kääntyä Raisiosta sitten kotia kohden mutta kun mittarissa meni satanen rikki, oli olo vielä freesi ja mieleni teki kokeilla ajaa 130 km. Niinpä suuntasin kohti Naantalia ja käännyin vakioreitilleni kohti Maskua. Tein tämän reittivalinnan siksi, että saisin taas myötätuulta antamaan vauhtia. Tässä vaiheessa en enää olisi halunnut polkea kovassa vastatuulessa.

Maskun paikkeilla minulla oli vielä energiaa mutta aloin olla huolissani veden riittävyydestä. Olin varautunut matkaan kahdella 0.75 L pullolla täynnä urheilujuomaa mutta Raisioon palattuani jäljellä oli vain kaksi desiä. En voinut pysähtyä mihinkään markettiinkaan ostamaan juomaa, koska minulla ei ollut minkäänlaista lukkoa mukani. Kuitenkin mittari näytti minun ajaneen 132 km ja ahneus kilometrejä kohtaa kasvoi. Voimia minulla olisi 150 km rikkomiseen mutta vesi muodosti ongelman. Päätin kuitenkin lähteä ajamaan takaisin itään Ohikulkutietä pitkin. Orikedon Shelliltä uskoin löytyvän ratkaisun. Matkalla sinne olisi useampikin kohta, mistä kääntyä kotia kohden, mikäli voimat alkaisivat loppua, joten en ollut suuresti huolissani. Shellille päästyäni parkkeerasin pyöräni niin, että näin sen ikkunasta ja ostin pullollisen Vichy Novelle Citronellea (jonka etiketti minua niin kovasti miellytti). Puoli litraa vettä meni hetkessä alas ja olo oli selvästi parempi. En halunnut enää riskeerata vaikka desi vettä olikin vielä jäljellä. Sitten poljin takaisin Auranlaaksoon ja sieltä Turun keskustan kautta kotiin.

Oli ilo havaita, ettei missään lihaksessa tai muussa tuntunut erityisen runsasta väsymystä ja voimat riittivät kotiin asti. Tähän vaikutti varmasti se, että söin matkalla kolme energiapatukkaa ja pari geeliä. Ainoa ikävämpi juttu oli se, että silmät alkoivat loppumatkasta olla todella väsyneet. Tuuli ja kirkas valo luultavasti rasittavat silmiä aurinkolaseista huolimatta niin, että niitä oli välistä vaikea pitää auki. Joka tapauksessa tämä reissu rikkoi tähänastiset ennätykset ja toi varmuutta siihen, että kesän pidemmät lenkitkin on mahdollista toteuttaa. Pitkissä pyörälenkeissä on minulle tämän harrastuksen suola.

Vastapäivään kiertäen

Olin päättänyt pitää tänään välipäivän tai edes mennä salille, sillä eilinen runsasta matalaa ajoasentoa sisältänyt lenkki sai niskani hivenen väsyneeksi. Kuitenkin kun katsoin ulos, ajatuskin väänsi vatsaa. Ja mikäpä muu olisi parhaaksi väsyneille jaloilla kuin reipas verryttely?

Tänään tuuli luoteesta ja lännestä, joten valitsin vaihteeksi reitin, joka kiersi Turun pohjoispuolelta vastapäivään. Siinä matkalla tein sitten pienen poikkeaman Ruskon suuntaan, mistä sitten Maskuun ja sieltä Raisioon. Raisiosta olin päättänyt ajaa kotiin mutta koska ajaminen tuntui sen verran hyvältä, päätin hankkia muutaman lisäkilometrin ajamalla Naantalin kautta.

Alkumatka oli todella hidasta liikennevalojen ja muun häiritsevän takia mutta loppuvaiheessa pääsin taas nostamaan keskinopeutta. Lopussa oli jälleen sakkokierrokset, jotta 60 km tulisi täyteen.