Seuraavaksi hankin jo oikean harrastuspyörän, Rossano Cross Fitnessin Shimano Deore-vaihteilla. Minua ei kauheasti kiinnostanut ajella metsissä ja vuoriahan Turun seudulla on harvemmassa. Maanteiden asfaltin kulutus oli lähempänä sydäntäni. Rossano oli mainio vekotin. Koska karsastin maantiepyörien käyriä tankoja, halusin ajaa suoralla tangolla. Rossano palveli minua varsin kiltisti puolitoista vuotta ja kulutti istumalihaksiani 3500 km verran.
Sitten päätin siirtyä seuraavaan vaiheeseen elämässäni ja vaihdoin Rossanon Lapierre R-Liteen Shimanon 105-vaihteilla. Olin jo pitkään kateellisena katsellut vastaantulevia maantiepyöriä ja lopulta päätin hankkia oman. Muita syitä vaihtamiseen olivat alaselän kivut ja käsien puutuminen, jotka johtuivat paljolti Rossanon liian isosta rungosta. Lapierre on pari tuumaa pienempi ja kivut selässä ovat väistyneet. Jouduin kuitenkin nostamaan ohjainkannatinta ylimpään mahdolliseen asentoonsa niskakipujen takia. Tottuminen uuteen matalampaan ajoasentoon voi viedä vielä jonkin aikaa. Olen nyt ajanut pyörälläni Rocinantella vajaa 500 km ja usko yhteisen matkamme pitkään jatkumiseen on suuri.
Tämän blogin tarkoitus on ajopäiväkirjamainen. Pyrin kirjaamaan siihen pyörälenkkieni detaljeja ja toisinaan myös muita pyöräilyyn liittyviä kohdalleni osuneita sattumia. Ajelullani ei ole suurempia tavoitteita kuin valtaisien reisilihasten hankkiminen ja kunnon kehittäminen. Haasteena on enemmänkin rikkoa henkilökohtaisia kilometriennätyksiä kuin matka-aikoja.
Alla on kuva uutuuttaan kiiltävästä Rocinantesta. Tuon jälkeen ohjainkannatinta on nostettu ja pyörään on lisätty matka- ja nopeusmittarin lisäksi myös kampikierrosmittari.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti