Kaatumisia ja kiinnostavaa luettavaa

Tänään sain sitten ajetuksi sen reitin, mikä minun oli määrä ajaa tiistaina. Tuuli lännestä, joten sain tuulta naamalleni aika ison osan matkasta. Olin laittanut harjoitukseen virtuaaliajajan nopeudeksi 26 km/h, ja huomasin, että Garmin näytti ruudulla tämän kilpakumppanini sijainnin. Tuli heti kunnon taka-ajan tuntu, kun liikennevalot pidättelivät minua niin pitkään alkumatkasta. Kokonaisuudessaan nopeuteni riitti jättämään digitaalisen häiskän taakseni mutta pitää varmaan laittaa nopeus kovemmaksi ja suunnitella reitti niin, etteivät liikennevalot pääse pilaamaan kilpaa.

Onnistuin myös kaatumaan ensimmäisen kerran tänä kesänä, onneksi tosin paikaltaan. Jämähdin edessä kulkevan pariskunnan taakse yllättäin, enkä siinä sitten saanut lukkopolkimia auki vaan rymähdin nurmelle. Onneksi selvisin pienin naarmuin polvissa. Vika oli minun, eikä asia jäänyt liiemmin harmittamaan. Pitää vain hankkia jostain parempi soittokello.

Löysin myös sarjakuvapiirtäjä Kaisa Lekan ja hänen miehensä pyöräblogin, jossa he dokumentoivat matkaansa Porvoosta Jäämerelle. Erityisen mielenkiintoiseksi jutun tekee se, että Kaisa Lekan molemmat jalat on amputoitu polvien alapuolella ja ne on korvattu proteeseilla. Hieman nöyryyttä opettaa tuo, etenkin kun matkat ovat vielä ihan kovanpuoleisia. Erittäin mielenkiintoinen blogi, suosittelen. Mielenkiintoista on myös se, että he julkaisevat kesäkuussa sarjakuva-albumin, jossa kuvaavat 3000 km pyöräreissuaan Eurooppaan. Siitä ehkä myöhemmin enemmän, jos onnistun saamaan albumin käsiini.